Oletko sinä nyt aivan varma?

Jakuro murahti ja piti kättään tikarin lähellä. Jakuro arvioi hetken kertooko huoneen vai ei, mutta lopulta rauhoittui ja suostui kertomaan.
"Siellä huoneessa josta tulin eli kolmas ovi." Jakuro totesi ja napsautti kynsiään yhteen.
"Ja olen oikealta nimeltäni Choir" Jakuro totesi ja käveli Jillien huoneen ovelle rauhallisesti. Jakuro ei kuitenkaan astunut huoneeseen, koska oli aivan varma että Kalle estäisi sen.

Kalle asteli Jakuron perässä hän ei käyttänyt edes ajatuksissaan miehen oikeaa nimeä koska hän pyyhkisi sen pois heti sopivan hetken tultua ja upottaisi sen kiveen niin että voisi pyytää kiveä antamaan sen se oli tärkeä tapa jotta kukaan ei joutuisi vaaraan. "Mene sisään vain minä tulen perästä" hän totesi ja pyyhkäisi nimen samalla kiveen jotta siitä ei olisi varmasti vaaraa hänelle. Hänen kasvonsa olivat hiusten alla jotka piti leikata ne olivat jo suun kohdalla.

Kai saapuu asuntolalle ja kävelee portaita ylös 3 kerrokseen huoneen nmro.36 eteen ja koputtaa oveen.
Pian ovi avataan ja nuori mustiin osittain rikkinäisiin farkkuhin ja mustaan kaulus paitaa pukeutunut mies jonka hiukset ylettyvät juuri korvien yli huudahtaa. ''KAS KAI!!! tule sisään eipä olla pitkään aikaan nähty''. nuori mies sanoo. ''Eipä niin Allu'' Kai vastaa astuessaan huoneeseen. Kai ojentaa kauppa kassin Allulle joka kävelee jääkaapille minne laitta oluet. ''Toit röökiäkin hienoa.'' Allu sanoo. ''Missäs muut ovat?'' Kai kysäisee. ''Sape tulee pian ja no Toni joutu jäämään auttaa vanhempiaan kirjakaupan kanssa.'' Allu sanoo. ''Okei'' Kai sanoo sytyttäessään tupakan. Allu kävelee Kai'n luo ja ojentaa tälle oluen, Kai ottaa oluen,avaa sen, ottaa huikan ja laskee sen pöydälle. Kai nostaa kitaran telineestään ja näpyttelee sillä muutaman riffin.''Ei olla pitkään aikaa soitettu mitään yhdessä...'' Allu sanoo. ''Eipä olla ei...'' Kai vastaa naputellen kitaraa.

Ovi kello soi ja Allu avaa oven. ''KAIII!!!'' nuori mustiin pilli farkkuhin pukeutunut ja punaiseen pääkallo toppiin pitkä vaalea tukkainen nainen huudahtaa ja halaa Kai'ta heti. ''No moi Sapriina kiva nähdä pitkästä aikaa. Mites kurkku jakselee?'' Kai vastaa.''IHAN SAPE VAAN!... ja no kyllä se leikkauksesta on parantunut.''Sape sanoo. Kaikki istuutuvat alas ja Allu nostaa Basson käsiinsä ja alkaa näpyttelemään biisiä mihin Kai yhtyy kitarallaan ja saprina lausuu hiljaa sanoja.

Jakuro pudisti päätään ja siirtyi ovelta pois mennen alakertaan etsimään jotain syötävää, koska ei halua tulla tapetuksi, koska hän oli saanut Jillien tajuttomaksi pelkillä lumoavilla sanoilla, muttei vienyt tytöltä mitään.
"Jillie on tajuton joten hän estää minulta sisään pääsyn huoneeseen, koska ainoastaan kiven kantajat pääsevät toisen kiven kantajan lähelle." Jakuro totesi ja virnisti itsekseen.

Jillie oli todellakin edelleen tajuton, mutta hän sai samalla voimiaan takaisin.

"Surkea homma" Kalle totesi ja otti kätensä eteen hänen kannatti varmaan tuoda kivi käteensä muualta ruumiista. Hän painoi kätensä nyrkkiin ja aukaistessaan sen kivi oli siinä hän vain heilautti sitä ja käänsi oven kahvaa jotta pääsisi sisälle "Herätys" hän totesi hieman ehkä liian kovaan ääneen mutta hän tutki huoneistoa tarkasti se oli ihan mukava asuin paikka. Hän siirsi kiven taas kehoonsa ja tutki hieman ympäristöään. "Tällainen huoneisto miksiköhän kaikilla vaihto oppilailla on niin hyvät olot toisin kuin minulla?"

''YAAAAH! siitä on kovin pitkä aika kun ollaan soitettu yhdessä'' Sape sanoo. Kai ja Allu nyökkäävät. ''Harmi kun Toni ei päässy rummut jäi puuttuu'' Allu sanoo. ''tosiaan'' Kai vastaa. ''Soitetaan viel yks'' Sape sanoo.

''Kai tässä rakennuksessa on jotain outoa'' kivi sanoo Kai'lle. ''Mitä tarkoitat?'' Kai kysyy mielessään. ''tunnen, että talossa on jotain.'' Kivi vastaa. ''Anteeksi Allu ja Sape oli kiva nähdä mutta minun on pakko lähteä. Nähdään taas joku kerta ja silloin Tonikin saa tulla.'' Kai sanoo. ''MITÄ NYT JO!!!??'' Sape huudahtaa, mutta Kai sulkee oven samaan aikaan. Kai seuraa suuntia mitä Kivi antaa Kai'lle.

Jillie tuli säpsähtäen tajuihinsa ja nousi istumaan ja katsoi Kalleen. Jillie ravisti päätään että saisi ajatuksensa järjestykseen.
"Hah... Täällä nyt asuu muitakin kun vaihto-oppilaita." Jillie totesi ja kosketti kaulassaan olevaa kiveä, jolloin se siiryti kehoon. Jillie katsoi Kallea ja virnisti.
"Mites tänne päädyit?" Jillie kysyi rauhallisella ja rennolla äänellä. Jillie myös tiesi että Jakurolla oli hänen yksi tikarinsa, joten hän odotti miehen saapumista huoneeseen.
"Taisit kohdatakkin Jakuron tai oikeastaan Ewerin..." Jillie totesi ja virnisti. Jilliestä tuntui että kolmas kivi olisi lähellä, mutta hän ei uskonut vielä tuntemuksiinsa täysin.

"Jos sitä voi kutsua kohtaamiseksi" Kalle totesi ja laski laukkunsa alas "No oikeastaan tulin tänne piiloon virkavalta ei oikein tykännyt kepposestani vaatekaupassa." hän totesi ja muisteli kuinka tulva aalto oli kulkenut ostoskeskuksessa sen takia että hän aukaisi yhden kraanan. "niin ja toisekseen sain harjoitukseni päätökseen. Veden maassa yksi vuosi on täällä yhden päivän ainakin minun laskujeni mukaan." Hän vielä jatkoi ja istui alas "Eli voinko punkata täällä muutaman päivän palaan toiseen maailmaan jossain vaiheessa tai silloin kuin mestarini pyytää palaamaan." hän lopetti lauseensa.

Kai seuraa Kiven opastuksia ja saapuu pitkälle käytävälle. Kai itsekkin aistii että jokin sijaitsee tällä käytävällä. Kai vetää syvää henkeä ja lähtee astelemaan käytävää eteenpäin kun tunne vahvenee joka askeleella. Kai'n otsalle nousee kylmiä hiki pisaroita kun tulee oven eteen jonka takaa tunne tuntuu tulevan. Kai painautuu varjoisaa käytävä seinää vasten ja lausuu mielessään ''Kagepui'' samassa Kai astuu varjoon.

Jillien silmät muuttuivat valkeaksi, mutta niihin tuli tummanpunainen kuvio. Jillie tunsi jonkun läheisyyden vahvasti, mutta kivi ei auttanut Jillietä vielä ollenkaan. Pimeyden kiven kantaja. Jillie ajatteli ja naurahti mielessään. Jillien silmät palasivat kuitenkin ennalleen jäänsinisiksi.
"Pimeyden kiven kantaja..." Jillie totesi hiljaa ja kuunteli ääniä. Hän oli jo toipunut täydellisesti. Hän mietti hetken Kallen kysymystä.
"Jos todella haluat... Täällä on kaksi ylimääräistä sänkyä..." Jillie totesi lopulta Kallelle.

"Hmm.." Kalle oli kyllä aistinut tuon mutta hän ei ollut ottanut paniikkia "Hän luultavasti tulee varjoista" hän mumisi ja samassa vesi muuri ilmestyi jokaisen varjon päälle "ainakaan hän ei voi liikkua jos tulee noista ennen kuin annan luvan tai murskaan hänen kehonsa." hän totesi Jillielle ja jäi odottamaan tulisiko kantaja fiksusti ovesta vai varjoista jolloin hänen pikku temppunsa tekisi tuhoja.

''Mistä tuo tunne tulee?'' Kai kysyy mielessään kiveltä. ''Toisia kiven kantajia'' kivi vastaa. Kai'n mielenkiinto herää vielä enemmän. ''Ai niinkö? haluan nähdä heidät'' Kai sanoo. ''Oletko varma? kannattaa olla varuillaan'' Kivi sanoo. Kai ottaa heitto veitsen valmiiksi kämmeneensä ja pillottaa sen sormien taakse. Kai astuu varjosta ja koputtaa oven ja astuu takaisin varjoon.

Jillie pudisti päätään huvittuneena ja teki yksinkertaisen käden liikkeen jolloin huoneen ovia avautui itsestään.
"hmmph..." Jillie nousi sängyltä ja katsoi nopeasti ulos, muttei välittänyt ulkoilmasta, joka oli aika huono.
"Haluatko että teen paljastavan loitsun vai tuletko itse esiin varjoista?" Jillie kysyi rauhallisella äänellä ja virnisti. Hänen jousensa oli sängyn vieressä ainakin toistaiseksi.

Kai nousee Jillien varjosta joka on vaihtanut paikkaa kun jillie nousi sänggyltä ovelle.''Olisi pitänyt arvata että aistitte minut..'' Kai sanoo pyöräyttäen heittoveitsen tuppeen. ''Kiva tavata muita kaltaisiani...'' ojentaa käden kätelläkseen Jillietä.

//WTF YONI se oli mun vuoro.//
Kalle on aikeissa estää mutta antaa olla ja sammuttaa vesimuurit niin että saa ainesta tehdä vesi loitsuja jos tarpeen vaikka vuorovettä hän ei voi käyttää tähän aikaan päivästä. "Jaa en olisi niin varma tuosta asiasta" hän toteaa ja katsoo tarkasti henkilöä joka on tullut varjosta "Sinuna en koittaisi mitään ainakaan jos tuo on ainoa liikkeesi" Hän toteaa vielä ja laskee laukkunsa sängylle ja ottaa sieltä kirjan jonka kannessa lukee Kivien historia. Hän istuu alas ja rupeaa lukemaan hiljaa veden kirjaimia jotka oli huomannut kääntävänsä suoraa suomeksi vaikka ne näyttävät ihan erilaisilta.

Jillie naurahti ja hänen silmänsä muuttuivat perus verenmaan asukkaan silmiksi. Jillie ei oikeastaan välittänyt kättely esittäytymisistä, mutta oli nyt hiljainen. Jillie oli kahden miehen seurassa ja se oli hänen mielestään hiukan hämmentävää. Jillie, et ole ainoa naispuolinen kiven kantaja. Verikivi totesi Jillien mielessä ja se rauhoitti häntä. Jillie kätteli Kaita.
"Hauska tavata..." Jillie totesi ja hymyili lempeästi.

// AI SORI//

Kai ei ole huomaavinaankaan Kallea. Kai laskee kätensä. ''Olen Kai ja ketäs te olette'' Kai katsoo Jillietä ja Kallea kysyvästi.

//pelijärjestys muuttui siis: Jillie, Yoni, Minä//
"Ei kuulu sinulle" Kalle vastasi ja selasi kirjaa pimeyden kiveen nopeasti ja luki nopeasti erikoiskykyjä Montaakohan näistä tuo osaa käyttää? hän ajatteli ja laski kirjan alas yllättäen tuntien jottain kylmää "Kuka meistä aukaisi portaalin?" hän kysyi nopeasti hän oli jo vetänyt miekan esiin joku Onilta tuntuva lähestyi tämä ei ollut puoli Oni eikä edes heikko Oni vaan todella voimakas tämä oli veden onien eliittiä mutta ei kai hänen portaalinsa "Perkele olemme pulassa." hän totesi ääneen "Eliitti Oni tulossa se on voimakkaampi kuin kivi voi luoda harjoitus vastustajaksi ja sen metodiat ovat ikäviä uskokaa minua ette halua kokea sitä mitä se voi tehdä." hänen sanojensa kaiku ei ollut kerinnyt edes loppua kun ikkuna jo hajosi ja hänen vesi muurinsa oli pystyssä ja torjui nuijan "We are deep shit my friends" hän totesi vahingossa kiven kantajan kielellä joka oli kehitetty salaiseksi keskustelu keinoksi. Hänen miekkailu taitonsa olivat liian alhaiset tähän vielä. Portal close tämä sai kaikki portaalit jotka joskus oli voitu luoda sammumaan ne pitäisi aktivoida uusiksi. *Puh* hän henkäisi.

Jillie katsoi Kaita ja käänsi katseensa Kalleen hetkeksi.
"Verenmaailman portaalit on tällähetkellä kaikki tuhottu... Koska niistä aiheutui hiukan harmia minulle..." Jillie totesi ja katsoi maassa olevaa jousta. Jillie livahti jousen luokse nopeasti ja nappasi sen maasta kiepauttaen sen ketterästi selkäänsä.
"Olen Jillie Shadow veren kiven hallitsijan tytär ja nykyään veren kiven hallitsija." Jillie totesi lopulta Kaille ja kiinnitti huomion nopeasti telepaattiseen viestiin jonka sai yllättäen.
"Hmm?" Jillie hätkähti hiukan telepaattisen viestin lähettäjää. Kryanin suvussa tyttökin? Jillie kysyi kiveltä mielessään. Jillie tarkkaili omaa portaalia, joka oli vielä kiinni, mutta epäili että ainakin kaksi pystyi avata sen veren maasta. Jillie kuitenkin osasi olla varuillaan. Hänet voitaisiin kutsua milloin vain veren maahan, mutta kutsua ei vielä ole kuulunut, jollei Jakuro vie häntä veren maahan. Jillie piti kättään jousensa lähellä kokoajan.

''Mukava tavata'' Kai sanoo vetäen kaksi heitto veistä esiin. Ikkunan hajotessa. ''Ovatko eliitti onit näin voimakkaita?'' Kai kysyy mielessään kiveltä.''Kyllä ne ovat erittäin voimakkaita, kannattaa olla varuillaan.'' kivi vastaa. Kai katsoo Kallea ''oletpas sinä... röyhkeä et edes esittäydy... mutta minusta tuntuu,että tällä hetkellä onkin muutakin mihin keskittyä.'' Kai sanoo loikaten ketterästi taakse päin väistääkseen lentäviä lasin siruja.

"Oletko koskaan tavannut jumalaa?" Kalle totesi ja ajatteli kuinka kaamea hänen rangaistuksensa oli aina kun hän rikkoi sääntöjä mutta samassa Oni hyppäsi seinästä läpi. Hän katsoi kelloa Vielä viisi minuuttia hän nosti vesi muurin suuren ja vahvan Onin eteen "Onko sinulla mitään liikettä millä voisi tuhota tuon?" hän kysyi odottaen vastausta hän voisi viiden minuutin päästä käyttää vuorovettä kellon perusteella ja samalla se antaisi mahdollisuuden Final Wave ilman solu uhrausta. Hänen miekkansa ympärille nousi jo vettä Olin väärässä samassa vesi alkoi nousta ylöspäin "Varokaa tämä liike on vaarallinen" hän totesi niille kahdelle veden noustua 20cm joka riitti hyvin.

Jillie oli muuttunut paljon nopeassa ajassa ja hänen korvansa olivat terävän suipot ja tyttö häilyi verenmaan ja asuntolan välillä. Jillie sinua kutsutaan... Kivi sanoi yllättäen Jillien mielessä. Jillie teki olemattoman nyökkäävän ilmeen. Menenkö? Jillie kysyi kiveltä ja katsoi Kallea ja Kaita. Jos he antavat luvan. Kivi totesi Jillielle.
"Minun pitäisi siirtyä pakko käskyn kautta veren maahan... Eli pystynkö jättämään teidät omilleen?" Jillie kysyi palautuen tavalliseen olomuotoonsa ja pysyen nyt ainakin väliaikaisesti asuntolalla, mutta hänen mieltään kiskottiin veren maahan.

Kai on vähän hämillään Jillien sanoista, mutta äkkiä toteaa. ''Joo mene vain emmeköhän me pärjää'' vilkaisee Kalleen. ''en kyllä ole ihan perillä vielä voimistani...'' Kai sanoo loikatessaan taaemmas Kallen kehoituksesta.

Kai luo mustan heitto veitsen käteensä jo valmiiksi tulevaa taistelua varten mikäli Kallen isku ei vielä pysäytä Oni'a. ''Kai voin opettaa sinulle erään voimakkaan tekniikan.. mutta se vie paljon voimiasi'' Kvi sanoo Kaille äkisti. ''Kerro miten se tehdään'' Kai kysyy mielessään kiveltä. ''Sinun täytyy keskittää kaikki voimasi ja läheiset varjot käteesi ja mielessäsi muovata siitä pallo jonka lopuksi heität vihollista kohti. Matkalla sinun on keskitäydytävä varjoihin ja kerätä niitä voimillasi palloon jotta voit tehdä siitä voimakkaamman.'' kai nyökkää mielessään ja avaa kämmenensä. Kai keskittää voimansa käteen ja hitaasti varjot alkavat vääristyä ja imeytyä hitaasti Kain kättä kohti.

"Mene ja Kai sano kivellesi että tämä tekniikka haavoitti itse Deus Aquaa" Kalle totesi ja samassa vesi nousi ylös FINAL WAVE Hänen hiuksensa nousivat pystyyn ja silmiensä pupilit pienenivät hänen sydämensä syke harveni ja samassa hän työnsi kätensä eteenpäin aalto osui suoraa Oniin. Ei tehoa niin paljon kuin oletin käytetään sitä sitten hän tajusi ja samassa hänen kätensä laskeutuivat toinen aalto osui hän jatkoi tekniikkaa mutta aktivoi samassa myös vesi lohikäärmeen joka osui tämä heitti Onin alas "PERKELE" hän kirosi kun se hyppäsi ylös todella huonossa kunnossa tämä ilmakehä vaikeutti tämän voimistusta.

Jillie katosi heti luvan saatuaan estelemättä ollenkaan. Jilliestä kuitenkin tuntui että hänet revittäisiin kappaleiksi matkalla veren maailmaan, koska hän ei ollut tottunut erikois siirtymiin, jossa portti tuhoutui perässä sitämukaan kun hän matkasi.

Jillie putosi selkä edellä veren maan kovalle maalle, niin että hänen keuhkonsa tyhjenivät ilmasta.
"Nätti laskeutuminen..." Totesi tuntematon ääni Jillien läheltä. Ääni sai Jillien säpsähtämään ja nousemaan istumaan. Jillie katsoi hahmoa, joka hänelle oli puhunut.
"Parempikin olisi voinut olla..." Jillie totesi hieroen päätään, joka oli osunut maahan. Jillie alkoi samalla vilkuilemaan ympärilleen paikassa, jonne hän oli kirjaimellisesti pudonnut. Kaikki vaikuttivat kuolleelta, mutta paikka oli kuitenkin jostain syystä Jillien mielestä viehättävä. Jillie katsoi puita, joissa oli punertavia, mustia ja tummanvihreitä lehtiä. Maa oli hiekkamaata ja ympäristö vaikutti karulta loppujen lopuksi. Erikoiset kasvit saivat Jillien huomion heti ja hahmo, joka Jillietä oli kutsunut katsoi tyttöä hymyillen huvittuneena.
"Et ole pitkään aikaan ollut täällä joten et tunne paikkaa varmaan niin hyvin?" Henkilö kysyi ja tarjosi kättään saadakseen vedettyä Jillien ylös. Jillie katsoi kättä jota hänelle tarjottiin ja tarttui siihen, jolloin voimakas veto sai Jillien jaloilleen.
"En... Mutta kuka olet?" Jillie kysyi uteliaalla äänellä ja pudisteli vaatteitaan ja katsoi hahmoa. Hahmo hymyili lempeästi Jillielle ja napautti mietteliäänä sormiaan.
"Kutsu minua Kaishuki:ksi..." Mies totesi ja katsoi Jillietä arvioiden. Jillie arvioi Kaishukia ja pyyhkäisi hiukset silmiltään.
"Selvä... Koska oikeaa salanimeäsi en aio edes selvittää..." Jillie totesi ja katsoi vaatteitaan, jotka olivat saaneet kunnon kidutusta matkalla veren maahan.
"Taidan tarvita uudet vaatteet..." Jillie totesi melkein nauraen ja otti ehjänä säilyneestä lumotusta kangas kassista mustan kaavun ja laittoi sen päälleen.
"No taidat... Olen sinun opettajasi ja asut luonani sen ajan mitä pidän sinut täällä..." Kaishuki totesi ja pyyhkäisi tummanpunaiset otsahiukset silmiltään. Jillie nyökkäsi ja hymähti hivenen.
"Menkäämme..." Kaishuki totesi lähtien kävelemään jo kohti pientä kylää, vaikka lähistöllä oli muitakin kyliä. Jillie lähti seuraamaan Kaishukia.