Oletko sinä nyt aivan varma?

Jillie säpsähti jo neljännen kerran hereille ja hänen jäänsiniset silmänsä olivat kaventuneet viiruiksi. Jillie hymähti pirullisesti ja vaihtoi nopesti päivä vaatteet päälleen ja livahti huoneesta. Jillie meni hiljaa alakertaan ja keräsi vyöllään roikkuvaan kangas kassiin vähän ruokaa ja muuta evästä. Jillie kävi vielä yläkerrassa hakemassa jousensa, koska muisti sen juuri ja juuri. Kivi ihmetteli Jillien touhuja, muttei sanonut mitään.
Pian Jillie kävelikin jo kadulla, mutta hän ei ollut enään se sama Espanjasta saapunut Jillie, vain verenkiven kantajan tytär. Jillie oli muuttunut puolessa yössä todella paljon.

Kalle heräsi siihen kun veden kivi upotti pään veden alle. Hän otti tutkielman ja laittoi postimerkin paikalleen ja työnsi sen matkalla kaupungille postilaatikkoon hänen aikeenansa oli hakea/pölliä uusi reppu vanha oli hajonnut reissussa. Hän tarvitsisi vettä pitävän ja kestävän repun/laukun johon saisi kaiken tarvittavan takaisin toiseen maailmaan menoon. Hänen haavansa olivat yhä herkät mutta hänen oli pakko mennä auttamaan ja opiskelemaan sinne ihmisten kanssa, jotka osasivat taistella. Hänen kätensä oli yhä hieman hentona ja muutenkin hän oli varuillaan koska jokin oli muuttunut hänen elämänsä tutkailu tavassa muutamassa kuukaudessa.

Jillie seisoi suurella metsä aukealla, jonne oli luonut verenkiven avulla harjotustauluja ja muita. Hän oli jännittänyt jousen, jossa oli uusia nuolia, koska Jillie ei aikonut palata enään arkeen, muuta kuin opiskelemaan. Jillie päästi nuolen osaten varoa sormiaan, koska hän oli kuitenkin harrastanut jousiammuntaa pitkään. Nuoli suhahti viheltäen ilman halki keskelle maalitaulua.
"Phuuh..." Jillie katsoi taivaalle ja hymyili, koska ei olisi enään pitkä aika kun hän pystyisi harjoittelemaan käyttämällä verikiven luomia oneja maalitaulunaan, koska kivi oli antanut hänelle tiukan aikataulun aukio harjoitukseen.

Kalle juoksi kovaa vauhtia hän oli melkein jäänyt kiinni äskön kun pölli laukun johon hän työntäisi kotona kaiken mitä tarvitsisi. Hän saapui kotiin ja tyhjensi kirjahyllyn ja vaatteet laukkuun ja laittoi miekan selkäänsä. Hän oli päättänyt jättää tämän maailman taakseen eikä palata enää koskaan muuta kuin pakosta. Nyt kun hän oli valmis hän lähti nopeasti juoksemaan kohti metsää pitäen mielessään että siellä saattoi olla muitakin pakenemassa virkavaltaa hän vain ei jäisi sinne vaan katoaisi koko maailmasta kohdatakseen maailman ilman oikeutta.

Jillie piti lähistöllä portin auki veren maahan, koska hän oli kuullut että siellä oli ongelmia, mutta hänen oli vielä kokeiltava yhtä loitsua, koska se saattoi viedä häneltä liikaa voimia. Oletko valmis Jillie? Kivi kysyi yllättäen juuri kuin Jillie oli ampumassa nuolen, mutta nuoli lähti kuitenkin oikein. Olen. Jillie vastasi ja suur oni ilmestyi loitsun aiheuttamana hänen lähelleen.
"Tempestas de sangiusignis (Srorm of bloodfire)" Jillie lausui selkeästi vielä helpon loitsun jännittäen samalla jousen ja päästäen nuolen ilman halki oniin, mutta oni ei kuollut heti nuolesta, mutta loitsu vahingoitti sitä pahasti, koska onin ympärille tuli veriteristä ja tulesta myrsky, joka kuitenkin katosi Jillien hiljaisesta sanasta. Jillie otti sapelinsa ja syöksyi kumarassa onia kohti, sillä hän oli valmistellut haastavan loitsun mielessään.
" Shadow Raikaken !" Jillie liikkui nopeammin kuin koskaan, mutta hän oli kuitenkin hallittu ja vaikka shadow raikakenin käyttö oli kielletty, hän oli juuri käyttänyt sitä.
"Serpere Nox Lacrima !" Jillien sapelit syttyivät hohtamaan punaisina heti kun hän lausui loitsun ja hän syöksyi onia kohti menettäen kuitenkin elinvoimaansa, koska hän käytti kuolema loitsua, joka vei elinvoimaa. Jillie kuitenkin iski oniin salaman nopeasti ja pian se katosi ilmaan tuhoutuneena.
"Phuuh..." Jillie ravisti päätään ja hänen kehossaan oli haavoja raikakenin käytön takia.

"SULJE PORTTI!" Kalle huusi ja sieltä astui samassa neljä Onia sisään hän ei voinut muuta kuin tehdä liikkeensä Aqua Draco ja samassa vesi lohikäärme lähti hänen kädestään tällä kertaa kivestä otettujen voimien avulla kohti vihollisjoukkoa "Sulje se portti nyt" hän huusi vielä kerran ja lohikäärme iski vastustajat portista lävitse kuin ne olisivat olleet tulta. "Ostium" ja samassa puu alkoi muuttua siniseksi ja pikkuhiljaa siitä tuli ulos ovi jossa oli kahva. "No mutta minulla on muutakin tekemistä kuin portaalien vahtiminen tässä maailmassa" hän totesi ja laski kätensä oven kahvalle nyt hän oli askeleen päässä täydellisestä paosta. "Muuten tuota liikettä pitäisin viimeisenä aseena minulla on samantapainen mutta en ole kokeillut koska se on mahdoton tasoa suunnilleen" hän vielä totesi tytölle hänen selkänsä haavat olivat vieneet hänestä elinvoimaa jo tarpeeksi saati sitten jokin normaalilla taiallakin onnistuva asia hän kääntyi vielä tyttöön "Jos ja kun menet verimaailmaan älä luota keneenkään älä keneenkään minulla on noin 100 syytä sanoa tämä" hän totesi viitaten haavoihin jotka olivat tulleet siitä että hän luotti Oniin.

Jillie katsoi Kallea ja kallisti päätään.
"Tiedän että portin pitäminen auki on vaarallista..." Jillie totesi ja portti ilmestyi hänen taakseen ja sulkeutui.
"Minun pitää olla täällä vielä hetki..." Jillie totesi ja kiepsautti jousen olalleen. Jillie katsoi sapeleja joiden hohde oli jo lakannut.
"Kokeilin vain voimiani äärimmillään..." Jillie totesi ja haavat paranivat itsestään.

Hän ei noteerannut naista sen enempää sen jälkeen vaan koitti löytää ovelle kohdan jossa hän pääsisi ihmisten luo hän piirsi kuvion maahan kun huomasi että sen läpi astuttuna hän olisi veden maan ihmisosassa mutta ei hän vielä tajunnut miksi ovi oli maassa eikä puussa vaan loi uuden oven tuhoten vanhan "Jos kerran aiot jäädä tuhoa tämä ovi minun mentyäni koska en ole tulossa takaisin moneen vuoteen" hän totesi ja aukaisi oven josta meri-ilma ja ääni tulivat lävitse se oli hänestä kaunein ääni maailmassa hän otti askeleen kohti ovea ja menisi siitä kohta lävitse.

Jillie tyytyi nyökkäämään, nappasi salaman nopeasti nuolen ja ampui sen yhteen oniin joka oli säilynyt hyökkäykseltä. Oni oli tarpeeksi heikko että kuoli Jillien nuoleta ja hän katsoi maassa kuolleena makaavaa onia.
"Dissapear" Jillie lausui hiljaa ja oni katosi ilmaan. Jillie oli valmis tuhoamaan portin, mutta odotti hetken vielä.

Kalle astui ovesta hiljaa silmiensä vihreän sävyn vilkahtaen ja ruumiinsa molekyylien hajoten kappaleiksi siirtyessään toiseen maailmaan. Hän ei enää voisi palata takaisin ennen kuin toisella puolella muuria jossa hän tuhoaisi oven vähäksi aikaa niin että oppisi uusia taitoja näiltä ihmisiltä. Hänen kasvonsa olivat hymyileväiset vielä silloin.

//kiitos pelistä ropeta Jillietä siellä vain.//

Jillie ampui lumotun nuolen porttiin ja se tuhoutui välittömästi, eikä antanut nuolen mennä veden maailmaan. Jillie pyöräytti jousen takaisin olalleen.
"Hmmm..." Jillie katsoi taivaalle, joka oli hivenen pimentynyt. Jillie sulki silmänsä ja keskittyi voimiensa herättämään tuskaan ja repivään kivuun. Jillie antoi voimiensa asettua rauhassa, eikä välittänyt lähellä kuuluvista äänistä.

Hyvin pian Jillien mielessä hänen eteensä käveli suuri musta susi, jolla oli tummanpunainen kuviointi otsassa ja käpälät olivat tummanpunaiset. Jillie hymyili sudelle ja katsoi sen hopeisia silmiä. Nyt Jilliellä oli kaksi lemmikkisutta, joista toinen oli valke ja toinen punamusta. Jillie avasi silmänsä ja hänen valkea lemmikkisusi oli tullut hänen vierelleen seisomaan.
"Hei Mizu." Jillie totesi sudelle ja kosketti sen otsaa.

Pian olisi aika siirtyä veren maahan, muttei vielä. Jillie katsoi taivaalle uudestaan ja kallisti päätään. Tuuli oli taas voimakkaampi kuin ennen, mutta Jillie ei välittänyt siitä nyt.

''Se tekee 25€. Kiitos ja näkemiin'' Sanoi Kai vanhalle naiselle joka oli tullut ostamaan päivän ruokansa.''Enää 2 tuntia ja työt loppuu'' ajatteli Kai mielessään kävelessään kohti kaupan takaovea.
Kai astuu ulos ja kaivaa taskustaan rööki askin ja sytyttää savukkeen lohikäärme kaulakorullaan.
''Aina samat kasvot vaan pyörivät päivästä toiseen... lisäksi vanhuksia kaikki.. VOISI EDES MUUTAMA KAUNIS TYTTÖ ILMESTYÄ PIRISTÄMÄÄN PÄIVÄÄ!!!'' Kai puhuu itsekseen.

Kai polttaa savukkeen loppuun ja tumppaa tupakan tuhkakuppiin. Kai avaa oven ja astuu sisään laittaen kuullokkeet korvilleen. Pian Kai'n keskittyminen keskeytetään kun kaupan omistaja huutaa Kai'lle ''Kai mene nyt laittamaan ne leivät sinne hyllyyn vauhdilla!'' Kai nyökkää omistajalle kävellessään kohti leipä hyllyä ja aloittaa leipien latomisen hyllyyn.

''Vihdoin'' Kai ajattelee astuessaan ulos Kaupan takaovesta työvuoron loputtua ja aloittaa kävely matkan kohti vuokra kämppäänsä. Matkalla Kai tapaa muutaman toverin koulusta ja vaihtaa kuulumiset joiden jälkeen jatkaa matkaansa kohti asuntoaan.

Jillie oli päättänyt lähteä asuntolalleen takaisin, koska hän päätti olla vielä viikon maanpäälisessä maailmassa, koska hänen voimansa olivat vielä arvaamattomat. Hän katseli ympärilleen ja yritti olla kompastelematta paljoa, koska hän ei tuntenut oloaan aivan parhaaksi harjoittelun jälkeen. Hänen jousensa lepäsi olalla rennosti, eikä Jillie kiinittänyt siiden huomiota. Jillien perässä tassutteli hänen lemmikkinsä äänettömin askelin, mutta Jillie tiesi kuitenkin suden seuraavan.

Jillie saapui metsäpolulta tielle ja katseli ympärilleen suunnaten kohti asuntoloita, mutta susi jäi metsän reunaan katsomaan. Jillie oli oppinut taas jotain uutta voimien hallitsemisesta.

Kai saapuu asunnolleen ja heittää takkinsa naulakkoon. Kai suuntaa heti kohti jääkaappia josta ottaa oluen jonka avaa kävelessään parvekkeelle. Tuuli hulmuuttaa Kai'n pitkiä hiuksia. Kai huokaa ja hörppää oluestaan. Kai kurkkaa olkansa yli katsoen tyhjää asuntoaan. ''Kunpa sinä vielä olisit täällä kanssani..'' Kai sanoo hiljaa puristaen sydänlukkoa kaulassaan kun muutama kyynel vierähtää Kai'n poskea pitkin.

Kai juo oluensa ja palaa sisälle asuntoonsa lysähtäen sänggylleen puristaen yhä sydänlukkoa. Kai sulkee silmänsä ja Kai'n silmäluomien alta valuu kyyneliä. ''Vooooi.. oletko yksin'' kuuluu ääni. Kai säpsähtää ääntä ja hypähtää äkkiä jaloilleen heittoveitsi kädessään. ''Turhaa sinä häntä enää ajattelet kuollut mikä kuollut oman kateutesi takia'' Kai puristaa veistä kädessään entistä tiukemmin. ''Kuka olet?'' Kai kysyy.
''Kukako olen? Olen sinun surusi ja yksinäisyytesi'' ääni vastaa. ''Näyttäydy!'' Kai huutaa. ''Kävele Peilin eteen'' ääni vastaa. Kai kävelee peilin eteen. ''Ota nyt paitasi pois''. Kai riisuu paitansa ja tiputtaa sen lattialle. ''Käänny ympäri'' ääni sanoo. Kai tottelee ja kääntyy ympäri. ''Katso olkasi yli''. Kai kurkkaa olkansa yli ja huomaa oikean lapaluunsa paikalla sijaitsevan lohikäärmeen pään silmässä tumman kiven.
''Et kai vain ole unohtanut minua?'' Kivi sanoo. Kai tipahtaa polvilleen järkytyksestä painaen kasvonsa käsiinsä. ''Itke vain.. se tuntuu hyvältä.. mutta et saa unohtaa minua sillä minun avullani sinä voit kostaa rakkaasi kuoleman''ääni sanoo kylmästi. ''Mitä tarkoitat olen kostanut jo'' Kai vastaa. ''Isäsi elää yhä Kai, mutta hän ei elä täällä eikä hän ole entisensä'' Kai'n kasvoille nousee vakava ilme. ''Missä hän on?'' kai kysyy. ''En kerro sitä vielä.. sinun täytyy ensin oppia käyttämään voimiasi'' ääni vastaa. ''Teen kaikkeni, jotta voin kostaa''

Jillie kierteli hiukan kujilla, ja tarkkaili ympäristöstä, koska hän ei jaksanut mennä suoraan asuntolalle. Hän liukui nopeasti muutaman asunnon ohi ja jousi oli pudota selästä alas jolloin Jillie kompastui ja kaatui lyöden päänsä. Hän meinasi menettää tajunsa, muttei menettänyt omaksi onnekseen. Jillie jäi kuitenkin maahan makaamaan, koska häntä pyörrytti liikaa. Taivaalle oli ilmestynyt mustia pilviä joissa oli punaisia kuvioita ja taivas oli muuttunut punertavaksi muutenkin. Jillien kivi välähteli hiukan ja yritti kertoa jotain, muttei saanut Jillieen yhteyttä.

Kivi vaikeni eikä vastannut enää Kai'lle. Hämmentyneenä Kai poltti röökin jonka jälkeen kävi suihkussa. Kylmä vesi valui pitkin Kai'n kehoa viilentäen ja rauhoittaen Kai'ta. Kai positui suihkusta ja kaatui sänggyllensä, jossa voisi vihdoin levätä pitkän ja uuvuttavan päivän jälkeen.

Aamulla Kai herää ja muistaa mitä kivi oli sanonut. Äkisti Kai hyppää ylös sänggystä ja käy peilistä tarkastamassa kiven siainnin. Kivi on siinä missä oli eilenkin ollut. ''se ei ollutkaan unta..'' Kai sanoo kävellessään keittiöön hieroen päätään. Kai ottaa kupillisen kahvia ja astelee parvekkeelleen. ''Vihdoin ei sada..'' Kai sanoo juoden kahviaan. ''Harmi... se saa sinut masentumaan..'' Kivi sanoo äkisti. Kai säpsähtää ääntä ja meinaa pudottaa kahvi kuppinsa. ''Onko sinulla nimeä?'' Kai kysyy. ''Olen Pimeyden kivi.. sinun surusi, yksinäisyytesi ja voimasi. Minun avulla sinusta tulee voimakkaampi kun kukaan, mutta vastineeksi vien sinulta kaiken ilon..'' Kivi vastasi. ''No vie ei sitä muutenkaan ole...'' Kai vastasi. Kai käveli sisään laittoi kuppinsa tiskialtaaseen ja vaihtoi aamutakin päivän vaatteisiin jonka jälkeen asteli ulos asunnostaan.

Jillie oli noussut ylös ja jatkanut matkaansa asuntolalle. Jillie astui hiljaa sisälle, mutta kuitenkin poika oli häntä vastassa.
"Täällä kävi joku outo tyttö eilen. Hän sanoi olevansa Saiyami Kryan !" Poika selitti kiihkeästi Jillielle, niin että tyttö säikähti. Jillie katsoi poikaa ihmeissään ja huomasi tuossa muutoksia joita ei ennen ollut huomannut.
"Rauhassa... Haluan levätä..." Jillie totesi pojalle, joka katsoi häntä silmiin. Jillie oli hämmentynyt pojan huolestuneesta katseesta ja kallisti päätään ihmeissään.
"Missä olet muuten ollut?" Poika kysyi yllättäen huolestuneella äänellä ja katsoi silmiin edelleen. Jillie vaivautui hiukan nuorukaisen huolestuneesta katseesta.
"Ulkona... Vain ulkona Jakuro..." Jillie totesi pojalle ja halasi tuota. Jakuro veti Jillien niin lähelle kuin pystyi, joka hämmensi tyttöä.
"Olin huolissani sinusta..." Jakuro kuiskasi Jillielle ja painoi kätensä tiukasti Jillien ympärille eikä päästänyt tyttöä halauksestaan ennen kuin oli varma että hän oikeasti oli paikalla.
"Sinulla... Ikävä minua?" Jillie kysyi ihmeissään ja katsoi ainoastaan vuotta nuorempaa poikaa ihmeissään. Jakuro nyökkäsi ja katsoi Jilletä.
"Näen kaulassasi roikkuvan kiven..." Jakuro totesi ja sai Jillien säpsähtämään. Verikivi... Mitä tämä merkitsee? Jillie kysyi kiveltä ihmeissään. Kivi oli jonkin aikaan hiljaa. Hän pystyy nähdä minut koska on veren maasta. Kivi kuitenkin vastasi ja sai Jillien säpsähtämään uudestaan. Miten tämä on mahdollista? Jillie kysyi kiveltä ihmeissään ja kallisti päätään katsoen Jakuroa. Jakuro hymyili Jillielle rauhoittavasti. Koska selvitin viimeyönä Jakuron taustoja ja hän on todellakin veren maasta. Kivi vastasi lopulta Jillielle. Jillie nyökkäsi kivelle mielessään ja katsoi Jakuroa.
"Olet kiven mukaan veren maasta... onko totta?" Jillie kysyi Jakurolta ja kallisti päätään. Jakuro nyökkäsi ja virnisti.
"Piilo nimeltäni Jakuro mutta oikealta nimeltäni Ewer... Isoveljesi." Jakuro vastasi ja hymyili ilkeästi. Jillie hämmentyi niin pahasti, että menetti tajunsa. Ewer suojasi Jillien päätä, ettei se osuisi maahan ja nosti hänet varovaisesti sängylle.
"Lepää Jillie..." Jakuro kuiskasi ja istui sängyn viereen.

Kalle lensi ulos sivukujalla niin että kukaan ei nähnyt paitsi jos otettiin huomioon viemärin kannet jotka lensivät veden voiman takia korttelin sisällä ilmassa. Hän heilautti kättänsä ja vesi tasaantui. Täällä on pimeämpi kuin ennen hän ajatteli ja otti pari askelta eteenpäin. Olin unohtaa minähän olen etsintä kuulutettu hän ajatteli ja mietti mihin voisi piiloutua Olen Espanjasta ja asun täällä Suomessa asuntolassa vaihto-oppilaana nämä olivat tytön sanat hän lähti hiljaa kohti asuntolaa.

Hän saapui asuntolan eteen Hieman liian hieno paikka minulle mutta menettelee hän ajatteli ja asteli sisään hän ei ollut varma oliko talon ovi lukossa koska joka tapauksessa hän aukaisi sen vedellä. Hän asteli sisään ja laittoi oven kiinni hiljaa mikä sen tytön nimi olikaan? hän rupesi etsimään tytön huonetta.

//Lyhyt//

Kai kulkee kävely tietä pitkin kuunnellen musiikkia mp3'seltaan eikä kuule kahta lähestyvää poikaa.
''VARO!'' Kivi huudahtaa ja nopeiden refleksiensä ansiosta Kai ehtii väistämään takaa päin tulevan iskun ja automaattisesti tekee kierre potkun joka osuu hyökkääjää selkään. Kai perääntyy muutaman askeleen ja huomaa kaksi nuorta. Toinen nuorista makaa maassa ja toinen seisoo n. 1m päässä maassa makaavasta.
''OLETKO KUNNOSSA!'' toinen pojista huudahtaa maassa makaavalle toverilleen.''Kai oletko ihan sekasin...'' Toinen pojista sanoo. Kai huomaa että nuoret ovat kaksi Kai'n kaveria koulusta. ''Ai te..'' kai tokaisee kylmästi. ''MITÄ TUO NYT ON TARKOITTAVINAAN!!!'' Maassa makaava poika huudahtaa noustessaan hitaasti jaloilleen. Kai ja kaksi muuta juttelevat keskenään. ''Kai jotain on tulossa'' Kivi sanoo äkisti Kai'lle. Samassa puun varjosta nousee suurikokoinen ihmistä muistuttava hahmo jonka silmät hohtavat punaisina. ''VAROKAA!!'' Kai huudahtaa kun otus loikkaa toista nuorta kohti ja lyö tätä Nuijjalla. Kai kuulee kuinka ystävänsä luut murtuvat iskun voimasta. Toinen nuorista katsoo kauhuissaa ystävänsä kohtaloa eikä pelkonsa takia onnistu liikkumaan. Kai ottaa esiin kaksi heitto veistä jotka heittää otusta kohti. Veitset uppoavat otuksen suuriin lihaksiin, mutta eivät tunnu otusta hidastavan. Otus aloittaa hyökkäyksensä toista nuorta kohti karjuen. Poika kääntyy Kai'ta kohti ja yrittää paeta otusta joka saavuttaa pojan ja lyö tämän maahan. Poika parkaisee kivusta, mutta ei kauaa kerkeä kipua tuntea kun otus jo murskaa tämän kallon nuijjalla. Kai on shokissa eikä Kai'n keho tottele Kai'ta. ''Liiku liiku liiku!!'' Kai hokee mielessään. Otus kävelee Kai'ta kohti nostaen nuijjansa ilmaan. Samassa outo voima valtaa Kai'n kehon ja saa Kai'n loikkaamaan pois otuksen iskun alta, samalla Kai heittää muutaman veitsen otukseen joilla tuntuisi nyt olevan enemmän vaikutusta.''Kai ryhdistäydy nyt! Lainasin sinulle juuri voimiani ja voin lainata niitä sinulle jatkossa. Sinun täytyy vain uhrata ilosi minulle.'' Kai on edelleen hämillään, mutta liikkuu jo itsestään ja väistelee otusta. ''Mitä minun täytyy tehdä?'' Kai kysyy. ''Sanot vain nämä sanat: Watashino Kuroi Kokoro..'' Kai toistaa sanat ja samassa kai tuntee kuinka kaikki ilo imeytyy pois hänestä ja kuinka voima korvaa ilon. Kai väistää otuksen lyönin ja loikkaa otuksen niskaan lyöden otusta päähän kyynerpäällä. Kai kieputtaa jalt otuksen kaulan ympärille ja paiskaa otuksen niskoilleen maahan. Kai nousee jaloilleen ja astuu askeleen kauemmas otuksesta. Otus nousee polvilleen maasta ja sanoo. ''LUOVUTA KIVI TAI KUOLET''.'' Saat sen vasta kun revit sen kuolleesta selästäni'' Kai huudahtaa. Kai nostaa käden otusta kohti ja toistaa sanat mitä Kivi Kai'lle sanoo ''KAGENUI!''. Samassa Kai'n käteen ilmestyy musta veitsi jonka Kai heittää otukseen. Musta veitsi uppoaa syvälle otuksen rintaan. Otus parkaisee kivusta ja raivoissaan heittää nuijjan Kai'ta päin. Kai onnistuu torjumaan nuijjan kädellä, mutta Kai'n ranne luu rasahti. Kai hyppää otusta kohti tehden hyppypotkun otuksen päähän mikä katkaisee otuksen niskat. Otus vajoaa omaan varjoonsa kuolleena. Voima katoaa Kai'n kehosta mikä saa Kai'n tuntemaan itsensä heikoksi. Kai kaatuu maahan ja menettää tajuntansa.

Jakuro kuulee asuntolan käytävästä ääniä ja katsoo hetken Jillietä, mutta nousee sitten ylös ja menee käytävään. Jakuro oli ottanut yhden Jillien tikareista mukaan, koska ei koskaan voi tietää mitä seuraavaksi seuraa. Jakuro huomaa Kallen ja pysähtyy samantien katsomaan nuorukaista. Jakuro on puoliksi omassa olomuodossaan puoliksi ihmisen muodossa, koska hän oli kuitenkin veren maasta tullut, joten hänen korvansa olivat terävästi suipot ja silmät valkeat.
"kuka olet?" Jakuro kysyi varuillaan, muttei ottanut vielä uhkaavaa asentoa.

"Minun pitäisi kysyä tuota sinulta" Kalle vastaa ja valmistautuu tuo ei ole ihminen siitä hän on varma hän tietää myös että tuo tikari ei ole normaali jotten hän voi olla vaarassa. "Laske aseesi niin voimme keskustella asiasta" hän toteaa vielä ja valmistautuu aktivoimaan vesi muurin jos tuo kokeilee jotain tyhmää. Hänen kätensä alkaa valmistautua miekan nopeaan vetäisyyn esiin tupista ja silmänsä tutkivat miehen varustusta tämä on helppoa verrattuna harjoituksiin.

Kai herää poliisi autojen sireenien huutoon ja nousee haparoiden maasta jaloilleen. ''Poliisit...'' Kai ajattelee mielessään ja katsoo ympärilleen. Ruumiit huomaessaan Kai järkyttyy ja juoksee äkkiä pois kävelykadulta kujalle. Kai kaivaa rööki askin taskustaan ja sytyttää röökin rauhoittuakseen.
''Mikä ihme se otus oli'' Kai kysyy kiveltä. ''Se oli Pimeyden maan olio eli Oni'' Kivi vastaa.''Sinä et saa luovuttaa kiveä heille ja tiedoksesi tuo oli heikko Oni''. Kai'n ilme vakavoituu. ''Heikko? se tappoi juuri kahdella iskulla ystäväni...''. Kai sanoo pyyhkäisten verta poskeltaan. ''Luuletko, että onit olisivat jotain heikkoja? he ovat voimakkaampia kun ihmiset ellet sitten äsken huomannut ja sinun täytyy oppia käyttämään voimiasi''. Kai polttaa savukkeen loppuun. ''No aiotko opettaa minua?'' Kai kysyy. ''Kyllä meillähän on sopimus.''

''No ensiksi olen Pimeyden kivi eli sinun voimasi perustuvat varjoihin ja pimeyteen'' Kivi sanoo Kai'lle.
Kai nyökkää kivelle mielessään. ''Kävele tuohon varjoon Kai'' Kivi opastaa Kai'ta. Kai kävelee varjoon.
''Hienoa nyt sinun täytyy vain keskittyä ettei kukaan näe sinua ja että olet itse varjo''. Kai keskittyy ja pyrkii ajattelemaan mitä kivi oli sanonut. Hitaasti Kai vajoaa varjoon ja peittyy mustaan. ''Hienoa! opit juuri käyttämään Kagepui'ta. Hyvin yksinkertainen taito kuten varmaan huomasit sen avulla piiludut varjoon ja kukaan ei näe sinua. pois pääset kun et keskity enää.'' Kai astuu pois varjosta. ''Helppoa'' Kai sanoo. ''Mutta muista,että jokainen liike kuluttaa voimia ja vaikeimmat liikkeet niin paljon, että saatat pyörtyä.'' Kai nyökkää mielessään. ''Toisen liikkeen vuoro. sen nimi on Kagepo eli varjo askel. Sen avulla voit ilmestyä varjoista niinkuin haluat silmän räpäyksessä. Ensin sinun täytyy vajota varjoon KagePui'lla sen jälkeen vain ajattelet varjoa josta haluat ilmestyä ja astua pois siitä varjosta jonka valitsit'' Kivi neuvvoo. Kai nyökkää jälleen ja vajoaa varjoon. Kai valitsee varjon ja keskittyy siihen ja astuu varjosta. Yllätyksekseen Kai nousee samasta varjosta mihin oli vajonnutkin. ''M-mitä!?'' Kai huudahtaa ja vajoaa jälleen varjoon. Kai valitsee taas varjon ja keskittyy ja astuu pois ja tällä kertaa onnistuu. ''Jes...'' Kai sanoo astuessaan varjosta samassa Kai'n jalat tuntuvat heikoilta. ''varmaan huomaat että se kuluttaa voimia? Mutta ei se mitään opit hallitsemaan niitä ja tälläiset eivät tunnu missään sitten, mutta sinun on varmaankin ihan hyvä levätä nyt kolmannen liikkeen tiedätkin jo siis KAGENUI'n''kivi sanoo. ''Kyllä'' kai sanoo mielessään ja lähtee kävelemään lähintä kuppilaa kohti.

Jakuro katsoi Kallea hetken ja laittoi tikarin pois. "Olen Jakuro Kuroi tai Ewer Shadow..." Jakuro totesi ja katsoi Kallea valkeilla silmillään. Jakuro ei ollut aivan varma luottiko Kalleen, mutta ei uhmannut mitenkään häntä.
"Ketä Etsit?" Jakuro kysyi kuitenkin jäätävän oloisella äänellä.

"Jillietä" Kalle totesi ja aktivoi vesi suojan "Sinä olet hänelle sukua mutta en usko että olet täällä sen takia vaan jonkin muun takia." Kalle totesi ja laittoi kaikki neljä seinää miehen ympärille "Minä olen täällä koska koitan välttää virkavaltaa mutta sinä olet täällä jonkin muun takia oletko sinä todella se kuka väität?" hän tiesi että tappelu oli pahasta mutta oli välillä kiva rikkoa sääntöjä kun tiesi pystyvänsä siihen. "Olin melkein unohtaa nimeni on Kalle" hän totesi

Lopuksi hän piti vesi muureja pystyssä jotta saisi vastauksensa ja kivi totesi hiljaa " sammuta ne" hän totteli nopeasti kivi oli puhunut ääneen "Anteeksi mestari" hän vastasi ääneen koska se oli mestarin puhetta kiven lävitse. "Missä kerroksessa Jillie on?" hän kysyi vielä.

Kai astuu mukavaan kahvilaan jossa tilaa kupin kahvia ja menee istumaan pöytään.
Kai katselee ympärilleen varuillaan. ''turhaa panikoit minä kyllä ilmoitan jos oneja on lähettyvillä'' kivi sanoo. Kai rentoutuu ja jatkaa kahvinsa juomista.

Kahvit juotuaan Kai poistuu kuppilasta ja päättää mennä moikkaamaan muutamaa kaveriaan asuntolalle.
matkalla Kai poikkeaa kaupassa ostamassa juomia ja tupakkaa. Kai makaa ostokset ja lähtee kävelemään asuntolaa kohti kuunnellen musiikkia mp3'selta.