Oletko sinä nyt aivan varma?

Syysmyrskyt olivat iskeneet lujempaa kuin koskaan ennen Helsingin satamaan ja näin ollen sinne oli todella vaikea normaalistikin päästä veneellä saati sitten tällä veneellä, joka oli meinannut upota aurinkoisella ja tyynellä säällä saati sitten tällaisessa myrskyssä pää syynä uppoamisvaaraan toimi yksi ainoa henkilö, joka oli aina väärässä paikassa ja aina kolttosia tekemässä nyt tämän hetkinen kolttonen oli se että hän esitteli 'kiveä' oikeasti siinä oli tyhjä käsi joka koitti saada nipistettyä nenästä.

Kalle katseli myrskyä kun laiva laski satamaan he olisivat pian perillä häntä otti päähän että kukaan ei uskonut kiveen joka hänellä oli. Hän oli jopa laittanut sen roikkumaan kaulaansa mutta heidän mukaansa hänellä ei ollut mitään kaulassa. Häntä ei todellakaan kiinnostanut olla laivassa sekuntiakaan enää, joten hän hyppäsi heti laiturille reppunsa kanssa ja lähti korukauppaan ensimmäisessä kauppias totesi että ei siinä ollut mitään kun hän näytti kiveä ja kaikissa muissakin häntä otti nyt niin paljon päähän ja sade oli vain yltynyt hän tyytyi potkimaan yhtä tölkkiä, joka oli kuin odottanut häntä kaupungissa ei ollut liikennettä, joten tölkki lensi helposti kymmenen metriä kerrallaankin. Hänen pitäisi varmaan palauttaa koulu työnsä huomenna. Hän potkaisi tölkkiä niin lujaa että se lensi pitkän matkaa.

//Juu tuo se Jillie tänne//

Jillie käveli hivenen ajatuksissaan kadulla ja hänen pitkä takkinsa oli rennosti auki, vaikka tuuli olikin kylmä. Jillie pikemminkin nautti tuulesta ja jopa hivenen myrskyisästä säästä. Jillien pitkä takki lepatti tuulessa ja hiukset lensivät välillä tytön silmille. Jillie kuitenkin pyyhkäisi hiukset aina kärsivällisesti silmiltä. Tyttö tarvitsisi hakijan, koska hän halusi jotain juomia. Hän katseli ympärilleen kadulla ja hymähti hiukan. Hän kuunteli ympärillään kuuluvia keskusteluja ja suuntasi tietämättään rantaa kohti, vaikka se ei ollut pakosti hänen tarkoituksensa. Jillien aseet roikkuivat rennosti vyöllä, koska hänellä oli myös lupapaperit mukana, niin kukaan ei voinut valittaa. Hänestä oli turvallista kuljettaa noita kauniita aseita mukana, koska ne eivät olisi vaarallisia ellei hän niistä tekisi sellaisia, eikä hänen pakosti tarvinnut käyttää niitä.
Jillie kuitenkin kääntyi ennen rantaa eräälle kioskille, koska sieltä hän kuuli mielenkiintoisia keskusteluja.
"Aiotko siis ostaa ne kaljat?" Kuuluu ensimmäinen ääni. "Kyllä, mutta sinun pitää olla kauempana, koska muuten jäämme kiinni." Vastasi toinen ääni ja Jillie suuntasi suoraan ääntä kohti.
"Hei..." Jillie sanoi rauhallisesti miehelle, joka oli juuri menossa ostamaan jotain juomia. Mies kääntyi Jillietä kohti ja katsoi tyttöä arvioivasti.
"Heipä hei neiti... Miten voin sinua auttaa?" Mies kysyi Jillieltä. Jillie murahti kuullessaan sanan neiti, mutta jatkoi kuitenkin nopeasti.
"Suostutko hakemaan minullekin samalla jotain, mielellään myös helmeilevää päärynäviinaa jos vain voit..." Jillie sanoi kertoi nopeasti ja mies nyökytteli odottaen että Jillie lopettaisi.
"Voinhan minä tuollaiselle kauniille neidille hakea, mutta pyydän siitä 10 euroa..." Mies vastasi Jillielle ja hymyili. Jillie nyökkäsi ja kaivoi taskustaan kymmenen euroa ja ojensi ne miehelle, joka otti ne.
"Jää odottamaan lähelle..." Mies sanoi Jillielle nopeasti ja tyttö nyökkäsi. Jillie meni pienen puistometsänreunaan seisomaan ja nojasi huolettomasti puuhun. Tyttö katseli ympärilleen kuitenkin ja tarkkaili toista henkilöä jolle mies lupasi hakea jotain.

Hän katsoi puistoa jossa tiesi tämän kaupungin nuorten odottavan viinojansa hän ei tajunnut miksi nuo eivät hakeneet itse hän oli hakenut jo vuoden. Hänellä oli kylläkin aina väärennetyt paperit ja aina hiukset piilossa ja vaatteet erilaiset kun hän haki. Hän potkaisi tölkkiä taas nyt se lähti aika pahasti kohti puistoa hän taitaisi jättää tölkin potkimisen ties ketä se osuisi päähän. Hänen hiuksensa kastuivat kun sade taas yltyi Tämä perkeleen sade voisi loppua ja samassa se loppui Se oli sattumaa hän ajatteli taas ja nosti huppunsa päähänsä laittoi kuulokkeet korvillensa ja lähti kävelemään eteenpäin kun yllättäen hänet tönäistiin sivukujalle ja kaksi miestä pyssyt kourassa tähtäsivät häneen Miksi näiden kusipäiden piti valita juuri tämä päivä hän oli muutenkin huonolla päällä ja nosti käsiänsä otettuaan lethermanin käden taakse ei hän jäisi ilman aseita musiikki pauhasi mutta hän kuuli miesten sanat "Ota rahat ja mennään" kun yllätäen toisen ase laukesi se tuli kohti lujaa vauhtia hän ei kerinnyt ajattelemaan muuta kuin jonkinlaista vallia joka torjuisi luodin ja pelastaisi hänet hän oli laittanut toisen kätensä eteen ihan kuin se auttaisi, jotain kun luoti osuisi häneen ja pian hän huomasi sinisen kudoksen tulleen seinien väliin ja pysäyttäneen luodin se oli vettä, mutta miten hän laski kätensä ja valli katosi samassa luoti lähti taas liikkeelle hän oli nyt kerinnyt väistämään sen. Onneksi kukaan muu ei nähnyt. Hänen hupparinsa oli nyt aivan litimärkä jotten hän riisui sen ja otti repusta mustan takin se oli hänestä huonompi kuin huppari mutta tässä vaiheessa hän halusi kuivaa vaatetta päällensä.

Jillie murahti ja laski kätensä hiljaa aseensa päälle, vaikka häntä ei uhattukaan, mutta ne jotka odottivat viinojaan ja muita juomiaan katselivat häntä. Hän katsoi mieheen, joka viimein saapui ja lähti kohti. Jillie otti mustan laukkunsa olaltaan miehen päästessä tarpeeksi lähelle ja hymyillessään leveästi.
"Sain neidin juomat..." Mies sanoi Jillielle, joka katsoi hiukan ärsyyntyneenä kuullessaan jälleen neiti sanan. Jillie laittoi viinapullon ja kaljat laukkuunsa ja nosti laukun olalleen.
"Kiitos..." Jillie sanoi miehelle joka lähti hakemaan toiselle odottajalle juomia.
Jillie lähti jo omille teilleen, eikä enään välittänyt olla puistossa. Hän potki kävellessään kiviä ja joutui välillä pysähtymään siirtääkseen ketjun pois lahkeen alta tai kuuntelemaan askelia, koska hän tunsi jonkun seuraavan. Hän ei ollut aivan varma kuka häntä olisi voinut seurata, mutta ei halunnut edes tietää.
Moni tunsi Jillien, koska hän oli ainoa Espanjasta saapunut vaihto-oppilas. Jillie kuitenkin nautti suomesta, vaikka sää olikin muuttunut paljon. Hän katseli ympärilleen hivenen ajatuksiinsa vaipuneena kävellen aivan tietämättään jonnekin ja oli törmätä Kalleen, jota kohti oli huomaamattaan lähtenyt. Hän kuitenkin ehti väistää nuorukaisen ketterästi.
"Cómo"(Anteeksi) Jillie sanoi automaattisesti omalla kielellään. Hän kuitenkin tajusi käyttäneensä Espanjaa ja oli ruveta nauramaan itselleen.

"Anteeksi mitä?" Kalle kysyi hän tuijotti hieman tyttöä ja tarkisti nopeasti lompakkonsa, joka oli takataskussa, joten nainen olisi voinut koittaa viedä sen se oli paikallaan ja niin oli kaikki muukin nopeasti tarkistettuna veden kivi hehkui pienesti paidan sisällä vaikka ei hän ollutkaan vielä selvittänyt sen olotilaa tai mitään. Kuule jos viitsisit rauhoittua ja kuunnella välillä pientä kiveä hänen päässään kajahti hän lähetti nopeasti ajatuksen Kuka sinä olet? ja katsoi tyttöä tarkistaen nopeasti aseita taas joku ryöstäjä. Minä olen Veden kivi elikkä sinuna kunnioittaisin minua valitsin sinut kantajakseni koska täytit vaatimukset ja en tykännyt enää meren pohjasta sinä pystyt siis jo ilman minua vesimuuriin se nopeuttaa toista astetta jonka opetan myöhemmin nyt minä suojaan ajatuksiasi tuolta tytöltä joten en kerkiä kertomaan sinulle muuta kivi totesi ja jäi hiljaa puolustamaan ajatuksia niin että tyttö ei pääsyt mitenkään läpi. "Anteeksi vain muta kuka olet?" Kalle totesi ja laskeutui mukamas solmimaan kengän nauhoja siirtäen puukon hihaan nopealla liikkeellä ettei joutuisi pulaan. Hän oli hieman hämillään tästä kivestä mutta se oli luvannut auttaa ja sillä sipuli.

Jillie rauhoittui nopeasti ja katsoi Kallea. Hän hymähti rauhoittavasti. Jillie oli alkaa nauramaan Kallen ensimmäiselle kysymykselle.
"Anteeksi siitä että meinasin törmätä. Vaikka siitä ei kai pidä pyytää anteeksi." Jillie vastasi Kallen ensimmäiseen kysymykseen.
"Olen Jillie Shadow... Espanjasta tullut vaihto-oppilas ja olen ollut täällä jo vuoden." Jillie vastasi rauhallisella äänellä ja hänen suomensa oli vielä vähän Espanjan murteella lausuttua, mutta muuten hyvää. Hän perääntyi pienen askeleen. Jillie kohensi nopeasti laukkuaan olallaan ja hymyili.
"Sinä olet?" Jillie kysyi lopulta uteliaalla äänellä ja katsoi Kallea, joka sitoi mukamas kengän nauhojaan. Jillie kuuli mielessään toisella puolella katua kulkevien kahden tytön ajatukset ja ravisti päätään. Hitto tämän ajatuksien lukutaidon kanssa. Mistä se edes on tullut... Jillie ajatteli hetken kiinnittäen huomionsa taas Kalleen.

"Kalle" hän totesi ja jatkoi "Minä taas olen täältä päin mutta olin merellä viimeisen vuoden hauska tutustua" hän sanoi ja katseli ympärilleen tarkasti kun kuuli sanat Varo ja pian hän alkoi upota maahan "Auta auta minua!" hän huusi ja koitti päästä irti mutta ei onnistunut hän oli jo vyötäröön asti uponnut hän ei pystynyt tekemään mitään hän vain upposi ja upposi.

Hän huomasi itsensä mustassa alueessa seisomassa jonkin edessä se oli kuin pöytä, jossa oli kymmenen kiven näköisen asian aukot. Hän otti veden kiven esiin ja käveli sitä vastaavalle aukolle ihan kuin olisi jo tiennyt siitä. Heti kun kivi osui siihen hänen kätensä jäi päälle ja hänen aivoihinsa tuli kaameasti tietoa ja muuta hän näki muutaman tekniikankin. "Otatko vastaan Veden voiman?" kuului ääni "Otan jos pääsen sen avulla pois" hän huusi takaisin. "Selvä matkamuistojen vierestä oikealle. SINUN tulee löytää itse reittisi älä eksy pahaan" ääni katosi näiden sanojen mukana. Siinä samassa kivi oli taas hänen kaulassansa ja kertoi hänelle että hän oli juuri hyväksynyt itsestänsä yhden kohtalon puolustajan. Hän huomasi jotain outoa selässään ja kurkotti se oli katana hän veti sen esiin se oli sini teräinen. Hän pyöräytti sitä ja huomasi että osasi käyttää sitä jo jotenkin kutenkin Missä täällä on matkamuisto puoti hän ajatteli ja kivi vastasi Kävele eteenpäin kaksi askelta niin olemme kotona.

Jillie ei ehtinyt reagoida Kallen uppoamiseen, mutta hän ehti reagoida hyökkäykseen takaapäin. Hän otti käsiaseensa esiin siinä samassa ja oli kasvokkain 4 ihmisen näköisen olennon kanssa, mutta heidän simänsä olivat erilaiset. Hän ei osannut sanoa mitään, mutta perääntyi muutamia askelia. Olennot tulivat perässä ja Jillie murahti ampuen yhtä kohti ja se kiljahti raivokkaasit ja syöksyi Jillietä kohti koko voimallaan saaden tytön kaatumaan alleen.
"Nh..." Jillie inahti hämmentyneenä tuntiessaan olennon painon päällään. Samassa Jillien ympärillä välähti ja kaikki katosivat suurelle aukiolle. Olento ei kuitenkaan päästänyt kiemurtelevaa Jillietä ylös eikä tyttö voinut liikuttaa asekättään, koska se tuntui niin kipeältä, että Jillie olisi voinut samantien todeta sen murtuneeksi. Jillie vingahti uudestaan ja kokosi kaikki voimansa saadakseen heitettyä olennon päältään.
"Oletko Jillie Shadow?" Yksi olennoista kysyi oudolla äänellä ja samalla olento nousi ylös antaen Jillien nousta. Jillie nousi istumaan.
"Olen... Mistä tiedätte nimeni?" Jillie kysyi hämmentyneellä äänellä ja tunsi yllättävän kivun kehossaan yhden olennoista iskiessä häntä takaa päin jollain terävällä.
"Kyllähän verenkiven kantajan tyttären erottaa vaikka hän syntyisi uudestaan." Olento vastasi kylmästi katsoen Jillieen, joka oli todella hämmentynyt. Jillie järkyttyi kuullessaan mainittavan verenkiven. Jillien mielessä välähti muutama muisto, mutta hän torjui ne.
"M...Mikä ihmeen verenkivi?" Jillie kysyi hämmentyneellä äänellä. Jillie tahtoi kieltää itseltään verenkiven olevan totta, koska hän oli kuullut siitä joskus aiemminkin. Jillie nousi horjahtaen ylös ja tunsi selässään kivun ja hänen selkäänsä pitkin valui lämmintä verta ja hän haistoi veren makean tuoksun. Jillie olisi halunnut koskettaa selkänsä haavaa, mutta toisen otuksen hyökätessä kohti hän muutti mielensä. Hän torjui asekädellään pitkäteräisen tikarin iskun ja vingahti kivusta kädessään. Kipu sai Jillien silmissä sumentumaan ja hän ei ehtinyt väistää potkua mahaan. Jillie kaatui maahan menettäen tajunsa.

Jillien vaipuessa tajuttomaksi mustuuden keskelle ilmestyi kivi joka oli väriltään verenpunainen, mutta siinä oli mustia vivahdeita ja se oli hivenen läpinäkyvä. Jillie katsoi tajuttomana kiveä mielensä avulla. Kivi liittyi Jillien kehoon pimeyden kesekellä, mutta olennot näkivät sen oikeasti, mutteivat voineet mennä lähemmäksi näkymättömän suojakentän takia. Kivi liittyi Jillien kehoon parantaen tämän haavat ja käden. Jillie värähti voimakkaasti, sillä kaikki muistot ilmestyivät hänen mieleensä yhtenä sotkuna saaden hänet vingahtamaan hiljaa. Hyväksy verenkiven voima äläkä väitä vastaan, samalla joudut ottamaan harteillesi koko veren maan suojelijan elämän ja maailman pelastamisen. Muuta tulevaisuutta sinulla ei ole. Jillien mielessä kuului käskevä ja kylmä ääni, joka sai hänet värisemään. Jillie makasi maassa edelleen tajuttomana, mutta olennot eivät päässeet vahinhgoittamaan häntä. Jillien kehon ympärillä oli haalea tummanpunainen hohde. Hyväksyn verenkiven voiman. Jillie vastasi kivelle lähes tahtomattaan, mutta ei välittänyt siitä, koska hän oli saanut muistonsa takaisin ja halusi auttaa veren maata. Jillie avasi silmänsä ja ne olivat juuri sillähetellä valkeat, mutta palasivat hetken päästä jäänsinisiksi. Olennot olivat kadonneet Jillien tullessa tajuhin. Jillie katseli ihmeissään ympärilleen kelaten ja järjestäen muistoja mielessään. Jillie värisi hiukan ja hätkähti muistoja hänen voimistaan ja loitsuistaan.

Kalle ilmestyi portista ja näki Jillien ja huomasi jonkin muuttuneen Suojaudu hän on voimakkaampi kuin luulin kivi huudahti äkkiä. Kalle veti kätensä eteensä ja vesimuuri ilmestyi taas tällä kertaa hän ajatteli vesivirtoja ja loi siihen virtoja jotka estivät siihen koskemisen muilta paitsi häneltä. Hän katsoi tyttöä ja aukaisi toisen kätensä siinä oli vesipallo valmiina jos tyttö koittaisi jotain hän ei ollut peloissaan vaan jännittynyt siitä mitä hän voisi joutua tekemään. Hän tiesi miekan käden sijan sinisen ja mustan näkymisen mutta hänellä oli nyt tämä tyttö ongelmana. Hän otti yhteyden vesi kiveen Oletko varma miksi et aavistanut tätä aikaisemmin? hän kysyi ja liikautti kättänsä hän voisi paeta siihen mustaan alueeseen jos olisi pakko paeta. "KUKA SINÄ OLET?" hän totesi vahingossa vähän kovemmalla äänellä "Tällä kertaa totuus ei mitään peite tarinaa" hän ei enää välittänyt itse tytöstä vaan siitä että tällä voisi olla voimaa, joka voisi tappaa hänet.

Jillie säpsähti Kallen ääntä ja katsoi tähän.
"Olen Jillie Shadow verenkiven hallitsija." Jillie sanoi kylmällä äänellä ja katsoi Kallea jäänsinisillä silmillään, koska ei aikonut käyttää voimiaan vielä, koska antoi ensin muistojensa palata rauhassa. Jillien käsi oli kuitenkin varuillaan toisen aseen aseen päällä, koska toinen aseista oli maassa. Jillie ei kuitenkaan halunnut taistella mitenkään. Tytön kaulassa oli mustassa nahkanauhassa punamusta kivi, joka vaikutti hiukan läpinäkyvältä. Jillie Sinun ei kuulu taistella häntä vastaan pakosti. Ääni hänen mielessään sanoi. Jillie katsoi Kallea, eikä luonut minkäänlaista suojaa ympärilleen.

Väärä hälytys veri kivi on yksi ystävistä voit sammuttaa suojan ja pallon. Veden kivi totesi heti perään. Hän sulki suojansa ja pallonsa yhdellä liikautuksella ja pysyi silti varuillaan. Hän tyhjensi kenkänsä mustasta mönjästä joka oli jäänyt kiinni toisessa maailmassa pohjiin. Hän aukaisi reppunsa ja veti esiin punaisen hupparinsa jonka hän kuivasi yhdellä käden liikkeellä ja laittoi tuuli takin pois. "Mutta minä taidan mennä" hän totesi ja aukaisi mustan oven seinään hänen aikomuksenaan oli mennä veden maahan.

Jillie naurahti ja kuunteli verenkiven pieniä neuvoja rauhoittaa muisojen virtaa.
"Jos haluat..." Jillie totesi ja virnisti sitoen hiuksensa kiinni. Vai että verikiven voimat nyt minulla on. Jillie ajatteli ja hymyili itsekseen. Jillie lähti takaisin kaupunkiin poimien toisen aseensa maasta, koska ei viihtynyt metsässä, jossa joutui onejen kanssa taisteluun. Oliko Jillie ensimmäinen, joka joutui ylipäätään onejen kanssa yhteen ottoon. Jillie mietti olentoja jotka kohtasi ja pudisti päätään.
"Minä palaan kaupunkiin. Vaikka kaikki ei olisikaan ennallaan tämän jälkeen..." Jillie totesi ja huokaisi syvään.

"Minä menen etsimään perheeni" Kalle vastasi aukaisi oven ja siirtyi muualle. Hän oli päättänyt että hänen oli aika lähteä etsimään kohtaloaan.

myöhemmät vaiheet vesi maasssa lyhyesti: Kalle joutuu Onien vangiksi ja häntä kidutetaan kaksi kuukautta joka kuitenkin oli sen huoneen ulkopuolella kaksi tuntia hän palaa takaisin suomeen erilaisena hän oli poissa 4 tuntia ja sai itsellensä aikaiseksi suuret haavat ja uuden voiman jonka avulla pakeni.

Jillie hymähti ja huokaisi syvään. Jillie pääsi nopeasti takaisin kaupunkiin ja asuntola kotiinsa, joka ei tuntunut enään kodilta, kun hän tiesi missä asui.
"Minulla ei ole perhettä..." Jillie sanoi hiljaa itsekseen huoneessaan ja kuunteli muiden keskustelua keittiössä. Jillie katsoi Espanjan vanhempiensa puhelin numeroa ja hymähti. Toivottavasti heille ei ole sattunut mitään. Jillie yllättäen ajatteli ja säpsähti ajatustaan. Tai entä jos heidät on tapettu? Jillien mielessä välähti ajatus. Jillie olisi halunnut pyytää verikiveltä neuvoa, mutta muutti mielensä.

Hän palasi ontuen portista vaatteet revenneenä ja kohtasi heti Oneja, jotka aikoivat viedä kiven hän tiesi että hänellä ei olisi kaameasti voimia jäljellä ja hän oli sivukadulla ei enää metsässä nämä Onit olivat heikompia kuin toisen maailman joten hän vain käytti muuriansa, joka hajotti hyökkääjät palasiksi hän ei kestäisi luultavasti yhtään enempää hänen silmänsä olivat tuskan nähneet ja kasvonsa olivat haavoilla hän oli muuttunut hän näki asiat eri lailla hän pystyi ajattelemaan että pienikin hetki voi olla tärkeä jos kantaa veden kiveä. Hänen kasvoissansa oli yhä muutama suurempi haava. Hän tiesi että selkä ei koskaan korjaantuisi täysin koska sitä oltiin poltettu ja hakattu koko aika. "Huh huh huh" hän hengitti ja jatkoi askeleiden ottoa kohti kotiansa tai no kirjainmelisesti lääväänsä se oli halvin asunto koko kaupungissa ja se kyllä näkyi se oli slummi alueella ja usein tupakoijat viettivät aikaansa kaukana siitä talosta.

Jillie mietti päivän tapahtumia ja katsoi kiveä, joka roikkui hänen kaulassa. Mitä minulle tapahtu jos joudut vääriin käsiin? Jillie kysyi mielessään kiveltä. Kivi alkoi tuntumaan lämpimältä ja pian se vastasi. Sinä kärsisit kokoajan ja voisit pahimmillaan kuolla kuukaudessa. Et voi olla erossa minusta, koska teit samanlaisen sopimuksen kuin äitisi. Kivi vastasi kylmästi ja Jillie säpsähti. Oikeasti... Eli minun pitäisi hankkia sinut takaisin? Jillie vastasi kivelle, joka kylmeni luonnottoman kylmäksi ja aiheutti jillielle harhakuvia ja heikon tunteen. TIETYSTI ! Kivi vastasi ja Jillie säpsähti tippuen sängyltään.

Kalle astui sisään pölykerros oli huima hän riisui räsyiset vaateet ja hajonneet farkut vaihtaen uusiin farkkuihin hän kaatui sängylle ottaen veden kiven pois ihonsa alta mihinkä hän oli sen piilottanut juuri ja juuri ajoissa. Hän alkoi vaihtaa ajatuksia taas kerran hän oli alkanut harjoitella veden halintaa mutta jokainen kerta oli vaikea hän asettui mietiskely asentoon ja aloitti liikkeen jossa vesi ympäröi hänet ja silti pitäen hengityksen tasaisena ja sykkeen samana.

Yksi Jillien kämppä kavereista tuli huoneeseen, koska oli säikähtänyt rysähdystä, joka oli aiheutunut Jillien putoamisesta.
"Jillie... Oletko kunnossa?" Nuori poika kysyi katsoen Jillieen. Jillie alkoi melkein nauramaan selvitettyään ajatuksensa ja nouten istumaan.
"Olen kyllä..." Jillie totesi virnistäen. Poika katsoi hetken Jillietä mutta nyökkäsi jättäen tytön rauhaan. Jillie katsoi hetken ovea ja alkoi nauramaan, mutta vakavoitui pian.
"phuuh...." Jillie venytteli ja vaihtoi kevyemmät vaatteet päälleen. Hän istui lattialle ja yhdisti mielensä kiveen täydellisesti.
Kivi puhui Jillielle nyt eri kielellä, mutta Jillie ymmärsi sen. Jillie keskittyi kiven voimiin ja antoi sen hallita koko kehoa.

Kalle ei missään nimessä ottanut kiveltä voimia, koska tämä oli hänen harjoituksensa ei sen hänellä oli pienempi magia määrä mutta tässä oli kyse sen halinnasta ei määrästä jos kivi olisi tehnyt tämä olisi ollut liian helppo harjoitus hän ei voinut olla edes yhteydessä tämän harjoituksen aikana koska ei halunnut tuhota koko työtänsä siihen että otti voimaa kivestä joka oli heikoille voima vara hän tarvitsi sitä vain hätä varaksi ja opettajaksi.

Jillie kuunteli kiven ohjeita tarkkaan ja hänen kehonsa haalistui hiukan haamumaiseksi, koska kivi siirsi hänet taistelu harjoitus tasolle helposit. Kuuntele tarkkaan Jillie... Äitisi on opetellut samassa paikassa ja täällä laitan sinut koville. Kivi sanoi Jillien mielessä ja Jillie nyökkäsi. Selvä... Jillie vastasi ja tunsi kuinka pysyi liikkumaan tuossa paikassa, mutta hänen haalistunut kehonsa asuntola huoneessa pysyi paikallaan. Jillie oli hiukan hämmentynyt, koska ei ollut tottunut sellaiseen. Kuinka kauan olen täällä? Jillie uskalsi kysyä kiveltä ja otti hitaasti huomaamansa sapelit esiin ja katsoi niiden kauniita teriä. Tarpeeksi kauan. Kivi vastasi Jillielle ja tuo hätkähti hiukan. Jillie näki harjoitus vastuksensa, joka oli magialla luotu oni.
"Eeeh?" Jillie katsoi magia onia ihmeissään ja valmistautui nostaen sapelit puolustavaan asentoon onin hyökätessä kohti. Muista tuo on yhtä agressiivinen kun oikea oni. Kivi selitti Jillielle. Jillie hymähti ja hyökkäsi onia vastaan kutoen sapeleilla tappavaa sivallusten, pistojen ja huijausten verkkoa.

yhtäkkiä kivi huudahti ja vesi tippui No niin taistella sinä osaat ja magiaasi hallitset hyvin. Olet osoittanut kestäväsi kidutusta enemmän kuin vaaditaan ja kylmää päätä mutta sinulta puuttuu jokin joka yhdistää kaiken tämän. Kokeilemme korkean tason taistelu harjoitusta et ole läheskään valmis mutta jos se toisi jotain esiin sinusta sinulle ei voi fyysisesti käydä mitään mutta henkisyydestä en puhu mitään kivi oli puhunut hän oli keskellä taistelu tannerta miekkansa kädessä ja veden kivi kaulalla hänen piti selvittää puutuva lenkki mikä se voisi olla. Samassa vihollisia vaarallisimman tason Oneja ilmestyi hän oli kohdannut yhden oikeassa elämässä ja ne eivät olleet mukavia. Hän loi suojan ja työnsi sen päin Onia se ei tehnyt paljon tuhoa. Hän iski miekalla ei tuhoa hän itse lensi monta metriä siitä hyvästä. Hän katsoi vastustajaa ei mahdollisuutta etsimme todellista voimaasi olivat sanat jotka pyörivät hänen päässään ja hän loi vaistonsa perusteella suuren vesi muurin mutta vain jotta saisi aikaa tehdä voimakaan iskun.

Jillie selvitti helpon tason onin nopeasti käyttämällä pelkkiä sapelejaan, mutta myös toisen tason oni oli Jillielle kohtuullisen helppo, jollei muutamaa varomattomuus virhettä laskettu. Olet varomaton Jillie... Kivi totesi ja loi voimakkaimman tason onin Jillietä vastaan vain kokeillakseen miten Jilliesen kanssa reagoi.
Jilllie virnisti hiukan ja nosti voimiaan, jolloin hänen ympärilleen tuli valkea punainen hohde. Jillie hyökkäsi kokeilevasti onia kohti saaden voimallisen potkun, jolta kuitenkin osasi suojautua hiukan. Jillie murahti ja loikkasi kauemmaksi valmistellen loitsun.
"Sanguis Fletus !" Jillie huudahti loitsusanat ja verisiä teriä lähti onia kohti, mutta ne tekivät hyvin vähän vahinkoa, mutta saivat demonin kiljumaan kivusta ja raivosta. Hyvä Jillie... Kivi kehui Jillietä vaikka hän ei vielä tuhonnutkaan onia. Jillie hymähti, mutta ei ottanut kehuja tosissaan, koska tiesi kiven kokeilevan häntä. Jillie mietti nopeasti toista loitsua.
"umbra nox" Jillie lausui yksinkertaisen loitsun, joka loi onin ympärille varjoja jotka veivät sen voimia ja repivät sitä, mutta oni sai tuhottua Jillien iskun ajoissa. Jillie murahti ja otti onin hyökkäyksen vastaan, vaikka lensikin sen iskusta kauemmaksi hämmentyneenä. Jillie tunsi onin potkun kuin se olisi ollut aito, mutta kesti sen, koska hänen olisi myös opittava kestämään kipua uudestaan. Jillien silmät muuttuivat yllättäen valkeisi ja hän hyökkäsi täysin arvaamattomasti ja silmin näkemättömästi onia kohti. Hänen sapelinsa hohtivat voimakkaasti ja oni huusi kivusta tuhoutuen lopulta. Hyvä Jillie, sait herätettyä tuonkin voimasi. Kivi kehui Jillien palatessa ennalleen hengästyneenä.
"Riittää jo tältä päivältä." Jillie totesi kivelle ja he palasivat takaisin. Jillie jäi rauhoittumaan siihen paikkaan, jossa istui ja tasasi sykettään.

Jillie venytteli hiukan ja nousi ylös juuri kun huoneeseen tuli se sama nuori poika, joka oli aiemmin käynyt kysymässä oliko hän kunnossa. Jillie hymähti pojalle ja odotti tämän puhuvan.
"Oletko menossa nukkumaan Jil? Kello on jo paljon." Poika kysyi ja asteli huoneeseen mennen omalle sängylleen, koska poika asui Jillien kanssa samassa huoneessa.
"Olen..." Jillie totesi ja meni kaapilleen avaten kaapin oven niin ettei poika nähnyt kun hän vaihtoi nopeasti yöpaidan päälleen. Poika ei kuitenkaan edes yrittänyt katsoa kun Jillie vaihtoi vaatteitaan vain katsoi kannettavaa, joka oli kirjoitus pöydällä ja meni sen ääreen. Jillie hymähti ja meni sängylleen vetäen peiton ylleen ja nukahtaen lähes heti.

Kallen silmät räpsähtivät hän otti kivestä puutuvan energian vesi alkoi muodostua kuin tyhjästä hänen ympärillensä hänen oli pakko koittaa tuo Oni oli vain kopio. Tuo voima määrä riittää tähän hän näki samassa kiven antaman liike sarjan Isäsi tekniikka se vielä lisäsi isäni? hän kysyi äkkiä puhumme myöhemmin historiasta kivi vastasi hän teki liikkeen ja muurista lähti jättiläismäinen lohikäärme joka tuhosi Onin juuri ja juuri se vei kaiken hänen magiansa ja hän tippui takaisin kehoonsa puuskuttaen Ehkä sinussa on toivoa tuo oli toisiksi vaikein tekniikka kivi totesi ennen kuin Kalle nukahti lattialle se liike oli ollut vaativampi kuin mikään.

Jillie nukkui hiukan levottomasti, sillä hän oli menettänyt osan voimistaan, jonka takia häntä sattui päähän ja hän tunsi olonsa muutenkin levottomaksi. Kivi ol nyt hiljaa ja antoi Jillien selvitä itse. Jillie heräsikin muutaman kerran, mutta nukahti uudestaan. Hänen mielessään pyöri monia muistoja ja hänen voima harjoituksiaan.

Kalle ei edes tiennyt että hänen kivensä tutki hänen kehoansa ja tarkisti jokaisen solun joka kertoi hänen kasvustaan koska hän itse oli niin tajuton että ei olisi tuntenut vaikka joku olisi lyönyt vasaralla polveen. Kivi käytti siis tätä hyväksi ja teki tutkimuksen joka paljasti todellisuuden kuinka poika oli syntynyt todella viimeisen todellisen mestarin ollessa mutta tämä poika oli nyt jo kehittynyt ihmeen nopeasti edes hänen isänsä ei ollut kestänyt kahta kuukautta noin hyvin ilman että paljasti mitään.