Oletko sinä nyt aivan varma?

''Vai niin teit... no tuota mitä vaikutuksia on myrkyllä? ja miksi teit sen?'' Kai kysyy kylmällä ja tylyllä äänellä. Kai tarkkailee myös kallea ja veden käytöstä. ''Jillie todellakin saisi pitää kiirettä'' Kai ajattelee mielessään.

Käärme oli jälleen äkäisempi ja oli kuin huoneen aika olisi pysähtynyt tälläkertaa. Mustuus oli muuttunun pyörremmäiseksi ja vaarallisen oloiseksi, muttei aiheuttanut vaaraa.
¤Myrkky tappaa Jillien ajallaan, mutta minä voin pitää hänet hengissä, koska minulla on sentään hänen sielunsa. Ja miksikö tein sen? Olisitko halunnut Jillien kuolevan saman tien kun hän tuli veren maasta puolikuolleena, häntä ei voi pelastaa. Minun myrkkyni on jo liittynyt hänen koko kehoon...¤ Käärme puhui Kain mielessä ja mustuus katosi. Käärmeen punaiset silmät kiiluivat edelleen.
¤Hän menettää pian tajunsa, joten hänen on paras pian olla täällä...¤ Käärme vielä lisäsi Kain mielessä.

Kallen keho oli yhä koskematon mutta jos sitä koittaisi nyt koskettaa luultavasti menettäisi kätensä ja virta vain voimistui vaikka musiikki aleni. Hänen kehonsa oli vain muuttunut samassa Kalle kehitti uuden liikkeen se tapahtui vedelle hänen ympärillään se ei ollut enää hänen ympärillään vaan virtasi 1m säteellä hänestä katosta vähän matkan päässä ja lattiasta vähän matkan päästä se näytti vetiseltä myrskyltä mutta sitä ei saanut liikkeelle ilman voimakasta tuulta joka oli mahdoton luoda veden kivellä joten jos vastus olisi tornaado tämä isku oli täydellinen sitä vastaan tai jos tuuli todella lujaa selän takaa niin se teki siitä todella voimakkaan ilman niitä se oli vain suojaava isku joka satoi taivaasta ja nousi ylös.

Kai katsoo käärmettä ja nyökkää. ''Ymmärrän...'' Kai kääntyy Kallen puoleen ja katsoo tätä ja veden toimintaa. ''Pystyisiköhän veden määrää vähentämään.'' Kai sanoo hiljalleen. ''Voisin yrittää... mutta en taida sillä en tiedä miten tuo vesi regoi tekniikkani kanssa. Taidan odottaa Jillietä ja Valon kiven kantajaa'' Kai sanoo ja istuu takaisin sängylle ja tarkkaile yhä veden toimintaa.

Käärme säpsähti kun asuntolalle avautui portaali. Se sihahti hivenen äkäisesti, mutta tiesi että Jillie olisi saapumassa valonkiven kantajan kanssa.

Hiroya Saapui asuntolan puolelle ja hetken tarkasteli ympäristöään. sitten Kääntyi katsomaan Portaalia odottaen että Jilliekin ehtii toiselle puolelle.

Vesi hänen ympärillään nosti tahtiaan ja nyt sade peitti hänet kokonaan hänen kehonsa vain leijui kooman tila ei ollut vielä vakava mutta se tippuisi sinne jos se vielä vähänkin kerkiäisi kasvamaan. Hänen silmänsä olivat kiinni ja ympärillä satava vesi oli tehokkaampaa kuin miltä näytti siihen ei voinut koskea mikä esti koskemasta häneen ja sade oli pää syy se vain kasvoi nyt.

''Vihdoin!!'' Kai huudathtaa. ''Jo oli aikakin Kalle on huonossa kunnossa...'' Kai huomaa hiroyan ja heilauttaa kättä tervehtien.

Hiroya kääntyy katsomaan Kaita tyynesti ja nyökkää hiljaa.
"Kyllä... kuulin jo hetki sitten siitä että mitä täällä on tekeillä..." Hetken taas katseli ympärilleen.

"Missä hän siis on...?"

Jillie asteli portaalista perässä ja tuhosi portaalin tippuen toisen polvensa varaan ja yski.
"Hittoh..." Jillien silmissä sumeni ja pian mustui. Käärme siirtyi Jillien lähelle ja sihahti ärsyyntyneenä. Jillie katsoi käärmettä ja kallisti päätään.
"sinä se olet ilkeä..." Jillie sihahti käärmeelle oudolla kielellä.

Kallen keho ei kestänyt enää samassa vesi vetäytyi sisään päin ja samassa kuului kaukaiselta kuulostava ääni "Water Blast" tämä valitettavasti olisi Jillien asunnon loppu koska Vesi tuhoaisi kaiken mihin se kerkiäisi osua. Kalle oli yhä koomassa ja kun liike lähti vaikka se ei olisi tuhonnut häntä kun hän oli hereillä nyt se teki syvän viillon vasemmasta ohimosta lähtien ja nenän oikealta puolelta mennen kiertäen silmät ja loppuen poskeen. Hänen kasvoihinsa syntyi todella syvä viilto, joka rupesi vuotamaan verta. Kalle myös tippui lattialle 1m korkeudesta niin että kuului kaamea "TUM" hänen ruumiinsa makasi paikallaan liikkeettömänä vaatteet olivat muuttuneet ne olivat nyt tummat mutta hänen hiuksensa olivat yhä punaiset. Hänen silmänsä olivat kiinni. Hänen kehonsa ei enää leijunut nyt hän oli vaipunut syvään koomaan ja vuosi verta. "uhraukset ovat välttämättömiä" sama ääni totesi jos Kalle olisi ollut hereillä hän olisi tiennyt kenen ääni se oli koska sama ääni oli käskenyt häntä viiltämään ranteet auki. Mutta lohdutukseksi hänen ympärillään ei ollut enää vettä.

''Black Vortex'' Kai lausuu ja luo mustan aukon joka imee water Blastin tuho voimaa sisäänsä jonkin verran pelastaakseen itsensä, Jillien ja Hiroyan suuremmilta vahingoilta. ''oletteko kunnossa?'' Kai kysyy Hiroyalta ja Jillieltä. Kain olkapää alkoi vuotamaan verta enemmän. Ka iei välitä veren vuodosta vaan palaa takaisin sängylle istumaan. ''Kylläpäs kesti Jillie'' kai sanoo kylmällä ja tylyllä äänellä.''Hän on muuten Kalle joka tarvitsee sitä apua.'' Kai sanoo Hiroyalle ja osoittaa Kallea.

Jillie painoi katseensa maahan ja yritti saada kehonsa hallintaan, mutta hän menetti tajunsa ja kaatui maahan.
¤Kesti, mutta liian kauan...¤ Käärme totesi Kain mielessä ilkeällä äänellä. Käärme kiertyi Jillien ranteen ympärille ja iski myrkkyhampaansa Jillien ranteeseen ja muuttui valkeaksi koruksi.

Pitkään Hiroya tuijotti Kallea tyynen rauhallisesti ja asteli sitten Kallen luokse. Hiroya Otti amuletin kaulastaan ja puristi amuletin nyrkkiinsä. Mutisi jotain hiljaa ja painoi amuletin Kallen otsalle. Pitkään aikaan ei tapahtunut mitään kunnes lopulta amuletti alkoi hohtamaan tosi kirkkaasti ja Kirkas valo häikäisi niin paljon ettei Kukaan Kallen lähistöllä oleva nähnyt mitään muuta kuin valkoista parin minuutin ajan.. sitten Kirkkaus katosi ja Hiroya lyyhistyi Polvilleen maahan.

Kallen kasvoissa oleva haava oleva haava oli samanlainen kuin ennenkin mutta hän nousi ylös hitaasti pidellen päätänsä hänen aivonsa olivat korjaantuneet ja hyvä niin hänen haavansa ei kylläkään vuotanut verta. Hän nosti kättänsä ja siivosi kaiken jäljelle jääneen veden pois ja istui alas "Kukas tämä on?" hän kysyi aika töykeästi katsoen tarkkaan henkilöä joka oli äsken pelastanut hänet hänen kivensä heräsi ja katsoi ympärille Olette löytäneet Valon kiven kantajan kehitystä se totesi Kallelle joka nosti vettä ja laski vettä "Meidän on kerättävä kaikki kiven haltijat jotka löydämme ja vallattava veden maa koska veden jumala on veden Onin hallussa" hän totesi ja otti reppunsa esiin ja sieltä kirjan "Kiviä on kymmenen ja koska Jillien keho on myrkyttynyt niin muuten hänet on parannettava tai ainakin tarkistettava että hän pysyy elossa koska joudumme kohtaaman paljon mahtavamman vastustajan kuin koskaan aikaisemmin jos ette ole kohdannut sellaista joka tuntee todellisen nimenne ja on yhtä mahtava kuin jokaisen kiven luoneet jumalat." hän totesi ja henkäisi.

''En tiedä vielä hänen nimeään...'' Kai sanoo kallelle. ''Jillie tietää mutta hän on nyt vähän huonossa kunnossa..'' Kai jatkaa ja osoittaa maassa makaavaa Jillietä. ''Minä olen sitten Kai pimeyden kiven haltija, mukava tavata.'' Kai sanoo Hiroyalle.

Käärme pystyi korunkin muodossa katsomaan Kallea. Jillien tajuttomuus ei kestäisi enään kauan, mutta tarpeeksi kauan, että hänen voimansa pääsisivät kohoamaan.
¤Jillietä ei voi parantaa mutta lupaan pitää hänet elossa... Myrkkyni ei heikennä häntä enään pitkään vaan alkaa vahvistamaan häntä...¤ Käärme puhui nyt Kallen mielessä. Jillien silmät palasivat jäänsinisiksi hänen ollessaan tajuton.

Hiroya oli hieman kalpea. Katsoi hetken ympärilleen. Kalle näytti olevan ainakin paremmassa kunnossa mitä äsken. Se on hyvä.
Hetken Hiroya Katsoi amulettiaan ja laittoi sen takaisin kaulaansa. Nousi sitten ylös ja katsoi hetken Kaita. " Nimeni on siis Hiroya." tuo vastasi Kaille hiljaa ja käänsi sitten katseensa toiseen suuntaan.

"kiva kun kaikki tuntevat toisensa tai no minun nimeni nyt siis on Kalle" Hän totesi ja noteerasi käärmeen sanoja "Jaa Jillie pysyy elossa että ongelmat ovat poissa no niin siis meiltä puuttuu tuli, Ilma, sähkö, metalli, kivi ja jää" Hän totesi ja mietti omia voimiaan ne eivät riittäneet vaikka kolme illuusiota oli jo paljon haastetta.

Kai nyökkää Kallelle samalla kun kaivaa tupakka askin taskustaan ja sytyttää yhden röökin. ''on parempi että aloitamme etsinnät mahdollisimman pian...'' Kai sanoo. ''tulen pian takaisin...'' Kai sanoo Kadotessaan huoneesta.

Kai ilmestyy asuntolan katolle jossa kaatuu polvilleen. Kai'n henggitys nopeus tihenee ja kai kuulee omat sydämmen lyöntinsä. Kain iholle nousee kylmä hiki. Pian Kai kaatuu maahan ja Kai'n keho alkaa tärisemään samassa Kain silmistä alkaa vuotamaan mustaa nestettä ja kai tuntee samalla kuinka hänen ilonsa katoaa entisestään.

Tärinä ja oireet loppuvat ja Kai ei jaksa liikuttaa raajojaan. Kai hengittää yhä raskaasti.

Jillie palasi tajuihinsa ja avasi silmänsä katsoen käärmekoruun nopeasti. Hän nousi istumaan ja katsoi muita, hän oli jälleen ainoa tyttö porulassa, mutta hänen jäänsinisistä silmistä kuvastui itsevarmuus tälläkertaa. Jillie hymähti pirullisesti ja nousi ylös.
"Jäänkiven hallitsija on saapumassa pian..." Jillie totesi ja ravisti päätään saadakseen ajatuksensa kulkemaan paremmin. Hänen mielensä kimpussa roikuttiin edelleen ja hänet yritettiin saada sekaisin, mutta siihen ei enään kukaan pystynyt ellei tapahtuisi jotain kauheaa.

Yksi portaali aukesi Jillien taakse ja kaksi sutta tuli portaalista Jillien kummallekkin puolelle. Jillie hymähti ja silitti susien päitä ja tuhosi niiden luoman portaalin.
"Ja tässä on lemmikkini Mizu ja Nivir..." Jillie totesi ja taputti Mizua paljon suuremman Nivirin selkää. Mizun kaulassa roikkui jäänsininen lumihiutaleen muotoinen riipus joka hohti hieman ja näytti siltä kun valkean suden käpälät eivät olisi koskeneet ollenkaan maahan.
Jillien silmät muuttuivat jälleen punaoransseiksi.

Yllättäen huoneeseen avautui portaali, jonka ympärillä oli hieman jäätä, koska portaali oli muuttanut olomuotoaan sen mukaan kenet sillä siiretään.

Jivichu katsoi outona tuhoutuneen näköistä Jillien huonetta ja katseli ympärilleen outona. Mitä täällä on tapahtunut? Jivichu ajatteli ja katoi Jillietä ja muita pidellen varmuuden vuoksi kättään katanan kahvassa jos joku hyökkäisi. Jivichu katsoi muita kiinnittämättä huomiota Jillieen, koska oli jo tavannut tuon. Jivichu oli edelleen hämmentynyt teleportista, jolla Jillie oli siirtänyt tämän asuntolalle. "Keitä te olette?" Jivichu kysyi.

Hiroya alkoi pikkuhiljaa jo toipumaan siitä että otti amuletin pois. jos tämä olisi ollut edes sekunnin pidempään ilman amulettia, se olisi voinut saattaa pojan jopa hengenvaaralliseen tilaan. Hiroya vetäisi hieman terävästi henkeä pari kertaa ja kääntyi sitten katsomaan toisia.

"Jääkivi vai mitä?" Kalle totesi ja katseli ympärilleen "Kalle" hän totesi ja teki vedestä pienen pallon "Kai on tupakalla varmaan" hän totesi ja katsoi ympärilleen. "Kivat" hän totesi lemmikeistä ja korjasi talon seinän veden voimalla "Tuo pitää sen ehjänä niin kauan kun olen elossa." hän totesi jos oli kiven hallitsija en pääsisi kävelemään siitä lävitse mutta ei ole. " hänen katseensa kävi kaikki lävitse "veden ja veren maa ovat surkeassa kunnossa." hän totesi ja istui alas taas. Hänen silmänsä kiinnittyivät huoneen henkilöihin yksitellen "voit laskea kätesi katanalta" hän sanoi vielä.

Kai vetää henkeä syvään ja nousee jaloilleen pyyhkäisten kylmän hien otsaltaan. ''Huh... mitä tämä on...'' Kai kysyy kiveltään.'' Sanoinhan että annan sinulle voimia mutta vastineeksi vien ilosi.'' Kivi vastaa. Kai nyökkää. ''Jos sillä voin kostaa...'' Kai sanoo ja katoaa asuntolan katolta.

Kai ilmestyy muiden luo ja huomaa Jään kiven kantajan. Kai nostaa käden ja tervehtii. ''Olen Kai..'' Samassa Kai istuu tuolille ja nostaa kitaran syliinsä ja alkaa soittelemaan samaa kappaletta kuin vähän aika sitten.