Oletko sinä nyt aivan varma?

Kalle heräsi ja menetti tajunsa taas tätä jatkui taas hetken kunnes hän sai lopulta selvän puolensa kasaan Nyt minä tapan hänet hänen hulluutensa oli taas esillä ja hän menetti tajunsa. Hän nousi taas tällä kertaa ei ajatellut mitään vaan jäi makaamaan sängylle ja tuijotti kattoa kun taas mietti kuinka tappaa huoneessa olevat hän menetti tajunsa.

//Lyhyt//

Jillie tarkkaili Kallea, muttei huolissaan. Hänen haavansa olivat alkaneet umpeutumaan itsestään. Jillie huokaisi syvään ja katsoi käärmekorua joka katsoi takaisin.
"Sinulla taitaa olla verikiven sirpaleeni..." Toteaa käärmeelle ja katsoo taas Kallea.

"Joko sinä senkin hukkasit" Kalle toteaa ja hekottaa perään menettäen taas tajunsa. "Tämän ei olisi pitänyt jatkua näin pitkään jokin hänen aivoissaan on napsahtanut" kivi toteaa ääneen ja rupeaa taas tutkimaan aivoja. "#4%¤%%/" Kalle kiroilee ja makaa paikallaan koska ei voi liikkua se taas estää häntä tappamasta ketään koska ei pysty liikuttamaan edes kättä sen verran että saisi heitettyä vesi pallon tai muurin jota kuta päin.

Jillie katsoi Kallea ja naurahti. Hän huokaisi syvään ja mietti miten vastaisi Kallelle.
"Kokonaista veren kiveä ei enään edes ole..." Jillie lopulta vastasi ja katsoi käärmekorua joka muuttui nyt oikeaksi käärmeeksi ja päästi ranteesta irti. Käärme siirtyi Jillien olalle ja katsoi Kallea punaisilla silmillään.

"Mitä hiton kiveä minä voin tappaa tuon käärmeen niin että se kivi tulee ulos" hän totesi ja koitti taas päästä ylös mutta kivi esti sen yhä. Hänen aivojensa skannaus oli vaikeaa kun hän koitti tappaa niiden skannaajan. Hänen ajattuksensa kohdistuivat kuolemaan ja jonkun tappoon koko ajan.

Jillie pudisti päätään ja hymyili. Mihin minä edes tarvitsen sitä kiveä? Jillie ajatteli ja alkoi nauramaan. Hänen ympärilleen syntyi mustaa ja valkeaa energiaa. Jillie katsoi Kallea jäänsinisillä silmillään ja nousi ylös jälleen. Jilliekin saattoi olla jo hiukan sekaisin, koska hänen mieltään oli horjutettu jo pitkään, mutta hän ei ollut luovuttanut. Jillie katsoi käärmettä joka tuijotti Kallea punaisilla silmillään.

"KUOLKAA KUOLKAA" hän alkoi huutaa ja nauraa mutta menetti samassa tajunsa ja jäi tajuttomaksi koska kivi totesi että silloin oli helpompi tutkia aivoissa olevaa soopaa ja korjata asia. "PERKELE" kivi huudahti "Tähän tarvitaan joku joka osaa parantaa mieltä eli joku jolla on valoisampi puoli." se vielä totesi.

Jillie istui takaisin sängylle ja keräsi energiaa ympärilleen, jolloin huoneeseen alkoi syttyä valkeat tulipallot. Jillie tarkkaili tulipalloja. Tulipallot eivät polttaneet, mutta ne toivat hyytävää kylmyyttä mukanaan. Jillie yhdisti liekkeihin verenkivensirpaleen voimat ja ne muuttuivat puoliksi punaisiksi.
"hihi..." Jillie hymyili pirullisesti.

Kallen käsi oli vapaa mutta vedenkivi ei huomannut sitä koska Kalle ei ajatellut vaan anpui refleksinä kaikkiin tuli palloihin vesi pallot yhdellä käden heilautuksella. Hän itse ei edes huomannut asiaa vaan makasi paikallaan. Hänen aivonsa olivat pulassa mutta sille ei voinut mitään enää.

Jillien tulipallot vain vahvistuivat vedestä. Jillie virnisti ja katsoi Kallea.
"Et tiedäkkään kuinka paljon olen vahvistunut..." Jillie totesi kylmällä äänellä ja käärme laskeutui takaisin Jillien ranteseen. Hän tunsi kuinka käärme iski myrkkyhampaat hänen ranteeseensa ja inahti hiljaa, mutta katsoi koruksi muuttunutta kääremettä. Jillie hymähti käärmeelle ja tunsi yllättäen lähestyvän pahuuden.

"tiedän tarkalleen koska näen oikean nimesi ja tapan sinut nyt." hän nauroi perään ja kivi koitti sulkea hänen kaikki voimansa mutta samassa Kalle nousi ylös ja suuri aalto pyyhkäisi huoneen lävitse valitettavasti hän oli voimakkaampi sekona koska ei pidätellyt mitään. "en edes hyökännyt vielä" hän totesi.

Jillie nousi salaman nopeasti ylös ja veren maan portaali aukesi hänen eteensä. Jillie tunsi portaalissa voimakkaan pahuuden, muttei voinut liikkua. Jillie vingahti hämmentyneenä ja pian portaalista hänen eteensä käveli surmahiisi tyttö.
- Hah... Pysy vain aloillasi, koska en satuta ainakaan pahasti. Hiisi sanoi ja virnisti niin hyvin kuin pystyi. Jillie katsoi surmahiitä ja murahti luoden eteensä valkean tulimuurin ja loikaten kauemmaksi ärsyyntyneenä. Surmahiisi säikähti liekkiä ja teki nopean liikkeen joka sai liekit lannistumaan ja katoamaan.
- Taitavaa tietää surmahiiden heikkous. Hiisi sanoi ja lipoi kielellään luomettomia silmiään saadakseen näkönsä takaisin. Jillie katsoi surmahiittä varuillaan ja oli ottanut sapelinsa esiin.
- Onko veren maa yhä olemassa? Jillie kysyi ihmeissään surmahiideltä ja kallisti päätään. Surmahiisi nauroi ilkeästi ja lukitsi valkeat silmänsä Jillieen.
- Siitä on pieni osa jäljellä ja sitä suojaa oikea opettajasi Keishi. Surmahiisi vastasi ja heitti Jillietä kohti kolme tikaria. Jillie iski sapeleillaan sivuut.
- High Silver Fire ! Jillie huudahti loitsun ja hopeapunaiset liekit syttyivät huoneeseen saaden surmahiiden palaamaan veren maahan kiroten. Jillie heilautti kättään ja liekit katosivat.
- Oli hyvä tietää että veren maa on olemassa vielä. Jillie totesi ja tuhosi portin josta surmahiisi tuli.
- Vielä kolme porttia pitäisi olla jäljellä. Jillie mutisi ja huokaisi syvään katsoen Kalleen. Jillien mieltä horjutettiin yllättäen vahvemmin ja hän menetti tajunsa.

Kalle oli ihan sekaisin ja menetti taas kerran tajunsa tällä kertaa hän löi päänsä mikä esti heräämisen ja näin ollen kivi sai levätä hetken. Hänen kasvonsa olivat hiustensa peitossa.

Jillie makasi tajuttomana maassa ja tälläkertaa hänen mieleensä nostettiin pelkoa ja vihaa, joka sai hänet tärisemään pelosta, mutta hän yritti torjua nuo mielikuvat. Hänen ympärilleen tuli verenpunainen suojakenttä, joka sai kaiken pahuuden perääntymään. Jillie pysyi tajuttomana ja vaikutti heikentyvän enemmän.

Hänen ihonsa alkoi kylmetä hengitys hidastua ja sydän löi todella hitaasti. Hänen kehonsa tippui kooman tapaiseen tilaan jonka seurauksena hänen ihonsa imi vesikalvon ympärilleen suojaamaan itseään. Hänen ajatuksensa olivat hitaita ja rauhallisia hänen aistinsa toimivat mutta hän ei voinut reagoida niihin. Kalle sinun on pysyttävä kaukana veden maasta ajatus iski hänen aivoihinsa se oli Deus Aqua tämä oli vankina hänen oli pakko kerätä kaikki kiven kantajat jotta he voisivat pelastaa tämän vaikka kylläkin hän ei saisi käyttää kahta viimeisintä liikettään. Hänen oli pakko saada järkensä takaisin.

Portti aukeaa huoneeseen missä Jillie ja Kalle ovat. Kai astuu ulos portista. ''Moooi... mites menee??'' Kai kysyy.''Onko ollut ongelmia?'' Kai jatkaa. Portti sulkeutuu Kai'n perässä. Kai käy nopeasti katseellaan läpi huoneen joka varjon ja nurkan.

Jillien ympärillä oleva suoja voimistui hetkeksi, mutta se kuitenkin katosi yllättäen. Jillie oli siis edelleen tajuton, mutta hän pystyi kuitenkin telepaattisiin yhteyksiin halutessaan. Jillie kuitenkin tiesi että se heikentäisi häntä enemmän. Käärmekoru muuttui jälleen oikeaksi ja siirtyi kauemmaksi Jilliestä jolloin Jillien mielensuoja heikentyi. Hän kuitenkin vahvisti mielen suojaa nopeasti, vaikka käärme olikin poistunut. Käärme tarkkaili Kaita ja yritti olla mahdollisimman vähän uhkaava, koska se ei halunnut uhata noita. Käärme katsoi punaisilla silmillään Jillieen ja siirtyi hiukan lähemmäksi tuota. Olento ei hallunnut joutua ongelmiin, koska se oli ainoa joka pystyi pitämään Jillien hengissä.

Kalle makasi koomassa siinä lattialla vettä kertyen aina vain enemmän hänen ympärilleen sitä oli nyt jo parikymmentä senttiä ja hänen kasvonsa olivat mitään näyttämättömät hänen ruumiinsa ei liikkunut muuten kuin rinta ylös ja alas hengityksen takia. Hänen ajatuksensa koittivat pelastaa itsensä tarttumalla terveisiin aivon osasiin. Valitettavasti Epäterveitä oli liikaa että hän voisi herätä tähän tarvittiin jokin, joka pystyi parantamaan.

Kai katsoo Kallea. '' Hän ei taida olla ihan kunnossa... Tiedätkö Jillie mitään?'' Kai kysyy kävelessään Kallen luo. ''Et sinäkään taida olla parhaassa kunnossa'' Kai sanoo Jillielle, mutta huomaa että jillie on tajuton. Kai kävelee Jillien viereen. ''Kivi jos uhraan omaa hyvin vointiani ja iloani voiko siitä vuodattaa elin voimaa toiselle?'' Kai kysyy mielessään kiveltä. ''Kyllä luulisin mutta ole varovainen sillä se saattaa imeä enemmänkin kuin aiot antaa.'' Kivi vastaa. ''Hyvä on mutta minun on tehtävä tämä.'' Kai sanoo painaessaan kätensä Jillien otsan päälle. Kai sulkee silmänsä ja tuntee kuinka hänen sydämmestään tulee raskaampi ja kuinka ilo pakenee hänen mielestään. Kain silmiin vierähtää kyyneleet. Voimat mitkä Kai luovuttaa siirtyvät Jillieen parantavana voimana. Kai ottaa kätensä pois ja nousee jaloilleen. ''Tässä menee varmaan jonkin aikaa.'' Kai sanoo astellessaan tuolille jolle istuutuu.

Käärme sihahti vihaisesti Kaille ja meinasi hyökätä, mutta Jillien hiljainen sihahdus pysäytti sen. Käärme sihisi kuitenkin vihaisesti ja katsoi Kaita punaisilla silmillään. Jillie oli tullut puoliksi tajuihinsa, muttei ollut täysin varma mistään ajatuksestaan. Käärme katsoi Jillietä ja meni hänen ojennetun ranteensa luokse ja iski myrkky hampaansa Jillien ranteeseen muuttuen takaisin valkeaksi koruksi.

Kalle jatkoi koomassa vesi muuri oli nyt kasvanut yli 60cm mikä eristi siis jo nyt pistoolin panoksen. Hänen ajatuksensa kelluivat hänen päässään koittaen korjata hajonneita osia mutta niitä oli liikaa ne tarvitsivat jotain parantavaa. Hänen kätensä olivat ruumiin vieressä ja hän oli siis 60cm päässä maasta eli jos häneen nyt koittaisi sellainen henkilö antaa voimia paranemiseen joka ei siihen ollut tottunut tämä voisi tappaa Kallen.

Kai kävelee kallen viereen ja tarkkailee kallea. ''Tiedätkö mikä häntä vaivaa?'' Kai kysyy Kiveltä. ''En ole aivan varma mutta hänen tilansa on kriittinen... ja hän tarvitsee apua ja pian..'' Kivi vastaa. ''Minä teen sen..'' Kai sanoo. ''EI!! tuo vesi epäillyttää minua...'' Kivi sanoo. Kai jatkaa yhä Kallen tarkkailua ja odottaa että Jillie on palaa tajuihinsa.

Jillie avasi silmänsä ja katsoi Kaihin. Jillien silmät olivat yönsiniset ja muuttuivat pian siitä punaoransseiksi.
"mh?" Jillie nousi istumaan rauhallisesti ja katsoi käärmettä, joka oli juuri hetki sitten yrittänyt uhmata Kaita. Käärme muuttui jälleen oikeaksi ja sihisi Kaille vihaisesti ja siirttyi pois Jillien kädeltä. Jillie katsoi käärmettä pitkään ja huokaisi lopulta syvään.
"Meidän pitää löytää valonkiven hallitsija." Jillie totesi katsoen Kalleen ja siirtäen sitten katseensa Kaihin vakavana. Jillien punaoranssit silmät kiiluivat aavemaisesti.

Vesikerros jatkoi hitaasti kasvua itse Kalle ei ollut vaarassa niin kauan kun kukaan ei koittanut parantaa häntä taidottomasti hän oli periaatteessa transissa ja hänen mielensä tuli takaisin kokonaiseksi hän tajusi kivensä todellisuutta pienen osan ja myös uusia kykyjä nämä eivät olleet iskuja kehoon vaan mieleen tämä oli maailman vaikeinta harjoittelua ja sen hän tajusi siitä että hänen mielensä piti ensin tuhota ja se olisi voinut tappaa hänet mikä taas olisi ollut ikävä asia no onneksi hänen mielensä oli tuhoutunut mutta päässyt takaisin surkeus tilaan toisin sanoen tappo tilaan.

Kai katsoo Jillietä ''Valon kiven hallitsija? mistä me hänet löydämme?'' Kai sanoo noustessaan seisoalleen.
''Hänkö osaa auttaa Kallea?'' Kai jatkaa kaivaen savukkeen taskustaan ja sytyttää sen. ''no jos miedän täytyy löytää hänet on parempi että lähdemme etsimään häntä mahdollisimman pian''