Maailma muuttuu

//Ropetan nyt tämän kiven löytymisen ja maailman sään muuttumisen//

Oli kaunis syyspäivä ei sadetta ei pakkasta ei mitään muuta kuin suuri vene puuskuttamassa jäämerta pitkin oli jopa aika hiljaista vai oliko oikeasti tuuli puhalsi lujaa ja laiva keinui kevyesti kun kuului huuto "KALLE!" laivalla oli jotain menossa.

Hän juoksi lujaa pakoon oli ollut ehkä tyhmää koittaa kokin hermoja juuri tänään no pian olisi syntymäpäivät jolloin hän vaihtaisi taas laivaa hän juoksi lujaa pakoon kylmällä kannella ja liukui mutkiin kun kokki törmäili kaiteeseen joka kerta ja yllättäen tuuli puhalsi hieman kovempaa ja kansi oli todella märkä hän ei pystynyt estämään liukua hän osui kaiteeseen ilmat pihalle, mutta se ei riittänyt heti perään hän tippui kannelta jää kylmää veteen. "APUA!" hän huusi viime hetkellä ennen kuin upposi pohjaan hän oli puoli tajuton eikä pystynyt liikuttamaan muuta kuin vasenta kättään kylmä oli iskenyt nopeammin kuin hän oli ajatellut hän olisi hypotermiassa seuraavan puolen minuutin sisällä jos ei saisi jostain lämpöä hän kuolisi tänne meren pohjaan. Ainakin hän kuoli vedessä eikä maalla ja se lohdutti hieman kun hän tunsi noin nyrkkinsä kokoisen kiven kättänsä vasten se hehkui sinisenä upeasti. Yllättäen hänelle tuli lämpimämpi hän otti kiven käteensä ja puristi nyrkin kovaa kiinni merivirta oli kova joten kivi saattoi olla mistä vain tämän jälkeen hän menetti tajunsa.

Hän heräili hiljalleen ja katseli ympärilleen hän tunsi kiven yhä nyrkissään aivan kuin tuo pieni kivi olisi pelastanut hänet samassa ovi aukesi ja sisään asteli kapteeni "Olet sinä kyllä yksi onnenpekka" todeten suureen ääneen ja jatkoi "Kuka tahansa muu olisi kuollut viidessä minuutissa mutta sinä poika pinnistelit yli kymmenen minuuttia ja lämpösi laski kaksi astetta siis vain kaksi astetta. Me palaamme satamaan viikon päästä ja sinun on paras käydä silloin lääkärissä." tämän sanottuaan kapteeni asteli ulos huoneesta hän oli taas yksin hän oli aina yksin viikon päästä hän pääsisi takaisin kotiin eikä olisi kiirettä hän saisi ottaa rennosti ja juhlia syntymäpäiväänsä hän ei ollut ihme kyllä aukaissut suutansa sitten apua huudon jokin oli nyt eri lailla hän tunsi sen mutta mikä olisi voinut muuttua yhden hyisen uinnin jälkeen hän ei tiennyt miksi mutta hän ei edes halunnut puhua hän ei halunnut laskea leikkiä enempää ainakaan tänään, jokin oli muuttunut jopa säässä se ei ollut enää kaunis vaan myrsky oli puhjennut satoi kaatamalla ja tuuli kuin viimeistä päivää salamat iskivät ja pakkanen oli lähempänä 40 C. Hän vain makasi paikallaan ja tuijotti kattoa. Tietämättä että olisi kotona jo kahden päivän päästä hän oli nukahtanut syvään uneen eikä tiennyt nukkuneensa montaakin päivää.