Kun Kai saapui kaupunkiin hän näki ainoastaan musta kaapuisia ihmisia/ olentoja mitä ne ikinä olivatkaan.
Kivi johdatti Kai'n erään suuren mustan tornin juurelle. ''Sinun täytyy kiivetä nuo 100000 porrasta huipulla on eräs joka auttaa sinua..'' Kivi sanoo. ''Helppo juttu käytän varjoja hyväkseni.'' Kai vastaa. ''EI SITÄ ET TEE! eikä siinä kaikki laitat nämä kengät jalkaan niiden pohjat ovat n.30cm korkeat täyttä Lyijyä.'' Kivi Käskee. ''MITÄ MINÄHÄN KUOLEN EN SAAN EHKÄ JALKANI NOUSEMAAN JUURI JA JUURI SIINÄHÄN MENEE IÄISYYS!!!'' Kai huudahtaa. ''Hmm olet oikeassa... no saat käyttää varjoja apunasi mutta et saa käyttää Kagepo'ta.'' Kivi sanoo. ''Hienoa eiköhän aloiteta'' Kai laittaa kengät jalkaansa ja lähtee lompsimaan hitaasti portaita...
''Tämä on mahdotonta Kuolen tänne...'' Kai läähättää samalla kun katsoo portaiden varsilla makaavia luurankoja. ''Hyvinkin mahdollista...'' Kivi sanoo kylmästi. Kai alkaa miettimääm miten pystyisi nousta portaat helpommin ylös samalla kun astelee. ''KEKSIN!!'' Kai huudahtaa samalla kun astuu varjon päälle mikä syntyy tornin ylimmän kerroksen pohjasta. Varjo jonka päällä Kai seisoo alkaa nousemaan hitaasti ylös päin.
Varjon ollessa Viimeisten portaiden kohdalla Kai loikkaa Portaille. ja astelee viimeiset portaat ylös ja saapuu suureen tyhjään tilaan. ''Hienoa ainakin sinulla on järkeä...'' Ääni kuuluu huoneen pimeiköstä. ''Kiitos ja kuka siellä?'' Kai kysyy. Pian Kain vieressä seisoo laiha mutta hyvin kehonsa treenannut mies jolla on mustat vaatteet ja huivi suunsa edessä. ''Voit poistaa nuo kengät nyt... '' Kai ottaa kengät pois jalastaan ja nousee jaloilleen. ''MMITÄ!?! tunnen itseni täysin painottomaksi'' Kai huudahtaa. ''Hienoa niin sinun pitääkin... Minä Olen Jaguira ja olet opetukseni veroinen päästessäsi tänne asti joten on parempi että aloitamme heti.'' Kai nyökkää.
Ensin Jaguira pyytää Kai'ta näyttämään taitonsa. Joka kerralla Jaguira moitti Kai'ta ja neuvvoi miten liikkeen voi tehdä paremmin. Jaguira käski Kai'n vajota mielensä syvimpiin pimeyksiin ja kohdata jokainen paha ja surullinen muisto. Kokonaisen päivän Kai taisteli mielensä syvyyksissä. Mielessään hän kohtasi monenlaisia vihollisia ja joutui kehittämään tekniikoita. Joka kerta kun Kai haavoittui mielessään Kain kehoon ilmestyi haava.
Kun kai palasi vihdoin pois mielensä syvyyksistä oli hänen kehonsa täynä haavoja mielensä sirpaleina. Kai'n silmät vuosivat verta. Kai ei ollut ikinä ennen tuntenut näin suurta surua ja kaipuuta. Kai päästettiin lepäämään, mutta heti seuraavana aamuna Kai passitettiin taistelemaan Jaguiraa vastaan.
Kai ja Jaguira seisoivat toisistaa n.10m päässä. Kai oli vetämässä veistä tupestaan kun Jaguira seisoi jo Kai'n vierellä pitäen katanaa Kai'n kurkulla. ''Olet liian hidas Kai.'' Kai virnistää ja painaa kaulansa terään .Terä Vajoaa Kai'n kaulaan mutta Kai on on täysin musta eikä liiku samassa mustan Kai'n hahmon kyljesty tulee ulos normaali Kai yrittäen lyödä kaksi terällä Jaguiraa. Jaguiraa kerkeää loikata taaemmas, mutta lähes heti perään Jaguiran maassa olevasta varjosta singahtaa Kaksi pään toinen terä Jaguiraa Kohti. Jaguira väistää terän ja ottaa ketjusta kiinni ja nykäisee. ''idiootti'' Jaguira mumisee itsekseen mutta huomaa kun omasta varjostaan nousee pelkkä kaksi terä. ''KUROI TSUGI!!'' Ja Samassa musta pallo lentää Jaguiraa kohti. Jaguira luo eteensä mustan aukon jonne pallo imeytyy. ''Heh'' Jaguira naurahtaa. ''DARK RIPPLE'' Kai' ääni kuuluu jälleen Ja Jaguiran varjosta nousee mustia käsiä jotka tarraavat Jaguiraan kiinni ja pakottavat tämän pysymään paikallaan. Kädet pakottavat Jaguiran Polvilleen maahan. Kai'n varjo venyy Jaguiran luo. ''Satsujin ken'' Kai lausahtaa ja samassa Kain edessä varjosta nousee musta katanan terä joka likuu varjoa pitkin Jaguiraa kohti. Kun terä osuu Jaguiraan Jaguiran keho hajoaa tuhanneksi mustaksi veitseksi jotka sinkoutuvat pallon muotoisesti joka suuntaan. Jaguira nousee Kain varjosta ja tökkää sormen kain selkään. ''Jos loisin tähän mustan aukon kuolisit...'' Kai nyökkää ''Hävisin mutta minä voitan sinut vielä'' Kai kävelee omaan nurkkaansa missä yleensä istuu ja vajoaa jälleen mielensä pimeyteen.