Pitkä matka ja laho pää.

Jillie ja Kaishuki kävelivät kohti kylän reunassa olevaa isoa mökkiä. Jillie käveli Kaishukin perässä, koska ei uskaltautunut miehen rinnalle kävelemään. Kaishuki hymyili itsekseen ja vilkaisi välillä sivusilmällä mietteliään oloiseen Jillieen. Kaishuki ei kuitenkaan ollut huomaavinaankaan onia, joka lähestyi Jillietä, koska halusi kokeilla hiukan Jillien taitoja niin että auttaisi vasta jos tyttö olisi alakynnessä. Ole varovainen Jillie, koska meitä lähestyy aika vahva oni. Kivi varoitti Jillietä ja tyttö laski kätensä yhdelle sapelilleen suojaavasti ja keräsi mielessään loitsuja kasaan. Oni iski täysin yllättäen taistelu kirveellä Jillietä kohti, mutta Jillien sapeli iski salaman nopeasti onin kirveen sivuun painaen ja iskien sen kylkeä kohti, mutta oni sai torjuttua Jillien iskun. Jillie hämmentyi onin yllättävästä nopeudesta, mutta kokosi itsensä nopeasti vetäen toisenkin sapelinsa esiin ja alkoi kutomaan niillä tappavan nopeita liikesarjoja joista useat osuivat. Hänen kädet tekivät yhteistyötä välillä torjuen välillä iskien nopeita iskuja, joista jotkut olivat huijaavia. Kaishuki katsoi ihmeissään Jillien nopeutta, koska ei ollut arvioinut että Jillie olisi noinkin nopea.

Jillie kokosi nopeasti yhden loitsun mielessään ja loikkasi taaksepäin asettaen nopeasti sapelit ristiin yllättäen ja valmistautui vetämään ne taakseppäin. Oni lähti nopeasti Jillietä kohti nostaen taistelukirveen hyökkäävästi. Jillie oli kuitenkin rauhallinen koska ehtisi kuitenkin iskeä.
"Sangius Fletus!" Jillie lausui tutut loitsu sanat ja sivalsi samalla sapelleilla ilmaan, jolloin viiden verisen terän sarja syöksyi onia kohti vahingoittaen sitä pahasti. Oni horjahteli taakseppäin kaatuen maahan ja punaisen mustaa verta valui maahan. Jillie laski sapelinsa terät maata kohti ja huokaisi syvään. Oni oli sittenkin ollut heikko vaikkakin nopea. Jillie kuuli Kaishukin taputtavan käsiään ja katsoi mieheen.
"Jäit katsomaan..." Jillie totesi ja virnisti miehelle, joka näytti merkin että he jatkaisivat matkaa ja lähti kävelemään. Jillie lähti ääneti seuraamaan miestä.

Heidän saapuessa suureen mökkiin oli Jillien henki salpaantua, kun hän ihaili kauniisti rakennettua suurta mökkiä, joka oli pikemminkin kartano. Se oli väriltään tuhkan harmaa ja sen ikkunat olivat koristeelliset. Pihalla kasvoi kauniita kukkia ja muita kasveja joita Jillie en enään tuntenut, koska oli ollut niin kauan tieteen maailmassa. Kaishuki avasi Jillielle oven ja antoi hänen mennä ensin sisään. Jillie ihaili vielä enemmän kartanoa sisältä päin, koska seinillä oli tauluja ja paikka oli muutenkin koristeellisesti rakennettu. Jillie ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa paikkaa, eikä varmaan tulisi näkemäänkään. Jillie katsoi Kaishukiin ja näki miehen huvittuneen hymyn, jolloin kallisti päätään. Kaishuki asteli sisälle myös ja virnisti pirullisesti.
"Tutki vain rauhassa paikkoja ja mene laittamaan huoneesi, koska en ole valmistellut sitä ollenkaan." Kaishuki totesi Jillielle ja virnisti ilkeähkösti. Jillie katsoi Kaishukia ja nyökkäsi kiiveten yläkertaan ja katsoen yhdessä ovessa olevaa sinettiä, joka oli sama kuin hänen kaulassaan oleva syntymä merkki. Jillie painoi kätensä ovea vasten ja ovi avautui itsesään. Jillie katsoi suurta huonetta ja oli menettää tasapainonsa, koska huone oli niin hieno, että Jillie ei olisi voinut uskoa että se oli hänen huoneensa.
"Ai niin... Et saa sänkyä tai patjaa huoneeseesi..." Kaishuki totesi ja Jillie katsoi mieheen nopeasti.
"Ei haittaa..." Jillie totesi ja asteli huoneeseen. Jillie sai vähäiset tavarat nopeasti paikalleen nurkista ja laittoi tavarat paikalleen. Jillie oli ihastunut heti ensi silmäyksellä yhteen kauniisti muotoiltuun laatikkoon, johon hän laittoi kangas pussista tavaransa ja sinetöi loitsulla. Jillie asettui huoneeseen nopeasti ja oli niin väsynyt että nukahti huoneen nurkkaan heti kun sai vilttinsä esiin ja vedettyä sen päänsä yli.

Vielä samana päivänä Jillie pakotettiin hereille, koska hänelle aiottiin opettaa muutamia uusia iskuja ja voimien käyttöä muutenkin. Kaishuki käski Jillien vaihtaa päälleen paino vaatteet, jotka painoivat vain vähän vähemmän kuin tyttö itse. Kaishuki odotti Jillietä suuressa huoneessa ja kuuli jo kaukaa raskaat askeleet ja kiroamisen. Miestä hymyilytti kuunnella Jillien kiroamista.
"Ääh... Nämä ovat ärsyttävän painavat eikä näillä liikkua jaksa..." Jillie valitti ja pakotti itsensä kävelemään. Jillie murahteli vaimeasti ja katsoi Kaishukin huvittunutta hymyä. Kaishuki kohdisti Jillietä kohti tulipallon, jonka tyttö otti vastaan ja katsoi ihmeissään Kaishukia.
"Herätän sinun omat voimasi kiven voiman lisäksi, koska niitä tulet tarvitsemaan Jillie Shadow" Kaishuki totesi ja virnisti ilkeästi. Jillie katsoi Kaishukia ihmeissään.
"Mitkä ihmeen voimani?" Jillie kysyi hämmentyneellä äänellä ja torjui toisen tulipallon kädellään. Kaishuki vain naurahti ja jatkoi Jillien ärsyttämistä.
"Sinulla on voimia joita et ole käyttänyt..." Kaishuki totesi ja heitti mustan energiapallon Jillietä kohti. Jillie iski energiapallon sivuun, mutta tällä kertaa Jillien keho välähti hopeisena ärtymyksestä. Kaishuki teki juuri silloin punaisen energia-aallon Jillietä kohti ja hohde muuttui sinivalkeaksi.
"Noniin..." Kaishuki totesi ja katsoi ihmeissään olevaa Jillietä.
"Pitkä matka ja laho pää..." Kaishuki totesi ja Jillie ihmetteli sanoja. Hän kallisti päätään kysyvä katse päällä ja katsoi kehoaan jonka ympärillä oli sinivalkea energia hohde. Kaishuki odotti hetken ja antoi Jillien mielessä voimamuistojen välähdellä.
"Kokeile iskua joka nousee mieleesi ensimmäisenä..." Kaishuki totesi yllättäen ja Jillie katsoi miestä ihmeissään. Jillie katsoi huonetta, jossa he olivat.
"Täälläkö?" Jillie kysyi hämmentyneenä. Kaishuki alkoi nauramaan ja nyökkäsi. Jillie katsoi hetken huonetta, mutta sulki silmänsä ja keskittyi. Jillien mieleen nousi kaksi loitsua joista hän valitsi toisen.
"Hi-Arachi !" Jillie lausui loitsun ja huoneeseen muodostui erittäin voimakas tulimyrsky, jonka liekit olivat valkeat. Kaishukin perääntyi askeleen ja teki pienen suojakentän ympärilleen.
"Lahopää todellakin..." Kaishuki mutisi ja katsoi myrskyä. Jillie heilautti kättään ja myrsky laantui ja katosi. Jillie hengähti syvään ja katsoi Kaishukiin, joka kadotti suojakentän. Kaishuki hymyili itsekseen ja katsoi Jillietä.
"Voit mennä... Mutta tule tunnin päästä ulos." Kaishuki totesi ja hymyili ilkeästi.


Monia kuukausia mennyt.
Jillie oli hiukan sekaisin viime kuukausien opinnoista. Jilliellä oli myös outo tunne että pian tapahtuisi jotain ikävää. Jillie katsoi huoneensa toista seinää ja värähti oudosta aistimuksesta. Jillie nousi nopeasti ylös ja käveli huoneensa ovelle painaen kätensä ovenkahvalle. Jillie painoi kahvan kevyesti alas ja tunsi pahuuden heti vastassa.
"Mit?" Jillie tunsi kylmiä väreitä ja painoi pään alas. Jillie ei ikinä ollut kohdannut niin voimakasta pahuutta kuin nyt ja tuo pahuus oli vieläpä lähellä. Jillie tunsi iskun päässä ja hänen silmänsä mustuivat ja pian Jillie makasi tajuttomana maassa. Jillie ei ollut mitenkään varautunut tilanteeseeen mihin hän joutui. Hänet vietiin pois kartanosta jossa hän oli opetellut jo moniai kuukausia ja hänen voimistaan oli saatu selville enemmän.

Jillie tuli tajuihinsa ja hänen käsiinsä sattui, mutta hän ei voinut liikkua. Jillie vingahti vaimeasti ja katsoi käsiinsä jotka olivat ketjuilla ja kahleella kiinni kalliossa. Jillie hämmentyi hieman ja yritti päästä irti, mutta hänen käsiinsä iski heti kipu, joka sai Jillien silmissä mustumaan.
"Ynh..." Jillie ravisti päätään ja katseli nyt ympärilleen hivenen. Missä hän oli sitäkään hän ei tiennyt, mutta ainakin siellä oli satoja oneja. Jillie tunsi voimakkaat kylmät väreet. Miksi hänet vasta nytten otettiin vangiksi. Jillie onneksi olet tajuissasi. Jillien mielessä kuului kiven ääni ja Jillie huokaisi helpotuksesta että kiveä ei oltu viety vielä. Jillie huokaisi syvään ja painoi päänsä alas kuitenkin. En pääse pois. Jillie sanoi kivelle mielessään ja tunsi pienen kivun kun hän laittioi painoa kahleille enemmän. Muutama oni huomasi Jillien olevan tajuissaan ja tulivat hänen luokse. Jillie katsoi oneja silmät viiruiksi kaventuen ja varautuneena. Onit ottivat Jillien alas ja laittoivat ketjulla hänen kätensä selän taakse kiinni. Jillie vingahti vaimeasti jälleen, mutta onit eivät välittäneet Jillien valituksesta. Jillie... Jos onit yrittävät viedä minut tuhoa minut. Kivi sanoi Jillien mielessä yllättäen. Jillie säpsähti kiven käskyä. Selvä... Jillie kuitenkin vastasi kivelle mielessään ja huokaisi värähtäen hiukan yllättävästä iskusta selkäänsä. Jillie käänsi katseensa oniin ja murahti, mutta sai uuden iskun, joka sai hänet melkein kaatumaan. Jillie kuitenkin hetken kompuroituaan pääsi tasapainoon ja jatkoi kävelyä. Onit nauroivat Jillielle ja pilkkasivat tätä omalla kielellään. Jillie oli painanut katseen maahan ja ruvennut miettimään. Jillie joutuisi siis tuhoamaan kiven vielä tänään.
"Tenebra Letifer Abyssus kuuntelet ja tottelet nyt minua." Kaikuis sanat ilmassa ja Jillie säpsähti sanoja, mutta vaipui sanojen valtaan heti. Jillie kuuntele nyt... Ole tarkkana... Kivi sanoi Jillien mielessä. Juu... Olen tarkkana. Jillie vastasi kivelle hiljaa ja painoi katseensa. Mies joka oli lausunut Jillien oikean nimen oli puoliksi oni.
"Tuo kivi minulle...!" Mies käski Jillietä, jolloin hän otti kiven kaulastaan, mutta tekikin jotain aivan yllättävää.
"Argentum odisse!" Jillie lausui loitsun ja hopeinen energia kiertyi kiven ympärille ja kivi hajosi pieniksi kappaleiksi, mutta Jillie otti yhden osan ja laittoi taskuunsa huomaamattomasi.
"Mitä sinä teit Tenebra Letifer Abyssus !" Oni mies huudahti hämmentyneenä ja katsoi Jillietä, joka oli jälleen täysin miehen vallassa. Mies hymyili ilkeästi ja katsoi veren maan alueita.
"Tuhoa veren maa ja jossain vaiheessa kohteesi on tieteen maa. Kunhan saan sinun toisen nimesi selville." Mies sanoi ilkeällä äänellä ja Jillie meni nousi ilmaan katsoen veren maata punaisilla silmillä.
"Death Raikaken !" Jillien voimat nousivat vaaralliselle ja häntä itseään vahingoittavalle tasolle.
"Tenebra Letifer Abyssus !" Jillie lausui nimensä, joka oli myös viimeisen tuhon iskun nimi.
Veren maa halkeili ja kaikkialle syttyi hopealiekkejä jotka tuhosivat oneja ja veren maan asukkaita. Jillietä käskyttänyt mies katosi juuri ajoissa veren maasta, mutta Jillie joutui teleportti pyörteeseen, joka heitti hänet takaisin tieteen maahan juuri ennen kuin veren maa katosi kokonaan.

Jillien lähtiessä veren maasta, sinne jäi kuitenkin pieni osa, jonne pääsi veren maan olentoja turvaan. Veren maan ainoalla maa-alueella pysyttiin turvassa niin kauan kunnes tilanne rauhoittui ja paikkaa alettiin kunnostamaan.